Virolaiskapellimestari Paavo Järvi:: Historiaa tulisi opettaa lapsille musiikin, ei sotien kautta

ANNELI REIGAS,

TURUN SANOMAT, Julkaistu 13.01.2007

Sukupolvensa tunnetuimpiin kuuluva kapellimestari rakastaa Sibeliusta ja tuo Virolle ja Pohjoismaille mainetta maailmalla

Virosta 17-vuotiaana, vuonna 1980, perheensä kanssa Yhdysvaltoihin muuttanut ja jo seuraavan vuoden joulukuussa New York Times -lehden pitkässä henkilökuva-artikkelissa uuden sukupolven nousevaksi kapellimestariksi ylistetty virolainen Paavo Järvi on noussut yhdeksi sukupolvensa tunnetuimmista kapellimestareista.

Grammylla palkittu 44-vuotias Järvi toimii kolmen tunnetun orkesterin pääkapellimestarina Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Hän esittää maailmalla rohkeasti Viron ja Pohjoismaiden säveltäjien teoksia.

- Juuri kaunis, ikuinen klassinen musiikki on se, joka nostaa meidän kaltaisemme pienet kansat maailmassa näkyvään asemaan, muutama päivä ennen joulua Viron sinfoniaorkesterin 80-vuotispäivän juhlakonserttia johtanut Järvi sanoi Tallinnassa antamassaan haastattelussa.

Vuonna 2002 äänitetystä Sibeliuksen kantaattien levystä Paavo Järvi sai vuonna 2003 arvostetun Grammy-palkinnon. Grammyn tuoneella (Virgin Classics) levyllä esiintyvät Järvin johdolla Viron sinfoniaorkesteri ERSO sekä suomeksi ja ruotsiksi upeasti laulavat virolainen tyttökuoro Ellerhein ja mieskuoro RAM. ERSO, RAM ja Ellerhein ovat Järvin johdolla äänittäneet myös muita Sibeliuksen teoksia.

Järvin mielestä on harmillista, että uudet sukupolvet koko maailmassa oppivat yhä ihmiskunnan historiaa ”sodasta sotaan asti”, että markkinataloudessa arvostetaan enemmän rahaa kuin tunteita ja että lasten tunnekasvatus unohtuu usein niin koulussa kuin kotonakin.

- Ihminen, joka ei rakasta musiikkia, on köyhä ihminen. Mielestäni koko ihmiskunnan historiaa tulisi opettaa lapsille musiikkihistorian eikä sotien kautta. Jos näin olisi, ihmiskunnan käsitys maailmastammekin olisi aivan toisenlainen, Paavo Järvi uskoo.

Sibeliusta ei voi ostaa

Järvin johtama Cincinnatin sinfoniaorkesteri aloittaa tänä viikonloppuna vuoden ensimmäiset konsertit Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa Sibeliuksen neljännellä sinfonialla. Lisäksi ohjelmassa ovat Berg ja Tshaikovski.

- Sibeliuksen perintö Suomelle on korvaamaton - yritykset kuten Nokia voidaan myydä muille, mutta Sibeliusta ei voi ostaa suomalaisilta kukaan, hän toteaa.

Sibeliuksen teoksista Järvin suosikki on Sinfonia numero 5. Järvin mielisäveltäjät ovat Mahler, Brahms ja Sibelius.

- On säveltäjiä, joiden kohdalla tuntuu siltä, että säveltäjän päämäärä musiikin kirjoittamisessa on ollut pelkästään kaunis musiikki.

- Minua lumoaa musiikki, joka ei ole ainoastaan kaunista, vaan josta heijastuvat ihmisen toiveet, pelot ja odotukset maailmastamme, ja siitä, mikä on ihmisen tehtävä tässä maailmassa. Brahms, Mahler ja Sibelius kirjoittivat juuri tämänkaltaista musiikkia - tämä musiikki on niin syvää, että voit johtaa tai kuunnella samaa teosta satoja kertoja, mutta löydät aina jotain uutta, Järvi sanoo.

Järvin mielestä klassisen musiikin ikuiset teokset elävät omaa elämäänsä myös vuosisatoja sävellyshetken jälkeen.

- Brahms sävelsi ensimmäistä sinfoniaansa 10 vuotta, mutta hänenkin teoksensa muuttuvat ajan kuluessa, aikakausi antaa niille oman sävynsä ja tämä prosessi on loputon, Järvi sanoo.

Kansan kouluttaja

Järvin mielestä hyvän kapellimestarin tehtäviin kuuluu myös vähemmän tai ei ollenkaan tunnettujen teosten löytäminen ja esittäminen sekä musiikinystävien kouluttaminen.

- En ymmärrä kapellimestareita, jotka johtavat vuosikymmeniä aina samoja kahtakymmentä teosta, itse satoja teoksia johtanut Järvi kertoo.

Järvin johtamien orkesterien ohjelmistoissa on usein pohjoismaisten säveltäjien maailmalla myös vähemmän tunnettuja ja virolaissäveltäjien Erkki-Sven Tüürin, Eduard Tubinin ja Arvo Pärtin teoksia.

Vuoden 2001 syyskuusta Järvi on toiminut Yhdysvalloissa Cincinnatin orkesterin ylikapellimestarina ja hän on myös Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Lisäksi hän toimii Deutsche Kammerphilharmonie Bremen -orkesterin ylikapellimestarina. Järvi johtaa säännöllisesti myös useita muita orkestereja Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa.

Cincinnatin sinfoniaorkesterin konsertteja kuuntelee paikallisessa konserttisalissa keskimäärin 1 700 ihmistä. Tämä vuonna 1895 perustettu orkesteri on Yhdysvaltain viidenneksi vanhin sinfoniaorkesteri, joka varhaisina vuosinaan esitti muun muassa Gustav Mahlerin ehkä tunnetuimman viidennen sinfonian ensimmäistä kertaa Amerikassa. Sattumoisin se on Mahlerin teoksista rakkain Järville.

Virolaissuosikkeja Tüür ja Tubin

Nykyajan virolaissäveltäjistä Järvi arvostaa erityisesti 47-vuotiasta Erkki-Sven Tüüria.
- Tüür on mielestäni kerta kaikkiaan nero ja aivan kansainvälisellä tasolla, Järvi korostaa.
Virolaissäveltäjistä Järvin suosikki on Eduard Tubin (1905-1982).

- Tubin on virolaisille tavallaan samaa kuin Jean Sibelius suomalaisille ja Carl Nielsen tanskalaisille, Viron sinfoniamusiikin isä, Järvi sanoo.

Vuonna 1944 ennen puna-armeijan Viroon paluuta Tukholmaan paennut Tubin sävelsi Ruotsissa erinomaista sinfoniamusiikkia, jota esitettiin muun muassa vuosina 2001-2005 Tubinin festivaalilla Tallinnassa. Viime vuonna festivaali lopetettiin, koska Viron kulttuuriministeri päätti yhtäkkiä luopua sen rahallisesta tukemisesta.

- Mielestäni Suomen kulttuuripolitiikka ja musiikkikoulutuksen tukeminen on edistänyt voimakkaasti suomalaista musiikkikulttuuria. Enkä puhu pelkästään nykyajasta, vaan vuosikymmeniä sitten tehdyistä päätöksistä, aikakaudesta, jolloin Esa-Pekka Salosen sukupolvi kävi vielä koulua, Järvi kiittää suomalaista kulttuuripolitiikkaa.

Hän toivoo, että Virossa päättäjät osaisivat arvostaa ja tukea klassisen musiikin esittäjiä ja että myös Viron sinfoniaorkesterin ERSOn muusikkojen palkkoja nostettaisiin niin ettei heidän enää tarvitsisi tehdä muuta työtä tullakseen toimeen arkielämässä.

Ikuisesti oma ERSO

Huolimatta siitä, että Järvin konserttiohjelma eri puolilla maailmaa on viikko viikolta lyöty lukkoon seuraavan neljän vuoden ajaksi, hän on toiminut vuodesta 2002 myös Viron sinfoniaorkesterin ERSOn taiteellisena neuvonantajana.

Paavo Järvi on johtanut Tallinnassa useita ERSOn konsertteja ja tehnyt virolaisorkesteria tunnetuksi maailmalla useiden teosten äänittämisellä.

- Olen ERSOlle suunnattoman paljon velkaa, sillä voin liioittelematta sanoa, että vartuin ERSOn harjoituksissa Estonia-konserttisalissa. Olin pikkupojasta asti aina isäni ( Neeme Järvin ) kanssa seuraamassa orkesterin työtä. Isän valtavan kiinnostava elämä ja hänen työnsä kannustivat minua niin paljon, että toivoin jo ennen koulua seisovani jonain päivänä orkesterin edessä, jo 18-vuotiaana Yhdysvalloissa New Jersey Mozart -orkesteria johtanut ja silloin New York Times -lehden lumonnut Järvi kertoo.

Kesäkuussa 70 vuotta täyttävän, Yhdysvalloissa ja muualla satoja levyjä tehneen kapellimestarin Neeme Järvin kolmesta lapsesta myös Paavon veli ja sisko ovat muusikkoja.

Omasta pitkästä musiikkikoulutuksestaan Järvi arvostaa erityisesti opiskeluaikaa Leonard Bernsteinin johdolla Los Angelesin Philharmonic Institute -oppilaitoksessa.

Mahtavasta urastaan huolimatta hän sanoo itse olevansa edelleen opiskeluvaiheessa.
- Kapellimestarin oikea työikä alkaa vastaa 50-vuotiaana, ennen sitä olet pelkästään oppilas. Minullakin on vielä hyvin paljon opittavaa, Järvi sanoo.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 13.1.2007, Turun Sanomat

Estonia and Finland - the twins that grew apart, but met again

When Estonia launched the year long festivities abroad to celebrate the 90th anniversary of the declaration of independence in February 1918, it was highly symbolic that Finland and its South-Western town Turku were picked up as the opening venue of the Estonia´s independence celebrations that will be held in 37 states around the globe in 2008.

The day long festivities in Turku on February 2, 2008 included history seminar and lot of beautiful Estonian music, performed by Estonians at the Turku Cathedral. Turku had been the capital of Finland until 1812 when Russia that had taken over the rule over Finland from Swedes, moved the capital from largely Swedish speaking Turku to Helsinki. In 2011 Turku will carry a title of capital again - together with Estonian capital Tallinn with whom Turku will share the title of Cultural Capital of Europe 2011.

Divided by sea, Estonians and Finns share a close language and over the centuries have had also strong cultural and economic ties. The two nations have even fought for each others independence. Thousands of Finns came voluntarily to Estonia to fight for Estonia during Estonia´s independence war in 1918-1920. And thousands of Estonians joined voluntarily the Finnish army during World War II to fight the Red Army that at the end failed to occupy Finland, but remained in Estonia for nearly next 50 years.

Some, like 83-year old Estonian Raul Kuutma who joined Finnish army in 1943 being just 19 years old, believe that Finland managed to remain independent by the end of World War II partly because of Estonians. "The months long heavy battles of Estonian soldiers against the Red Army at the Estonian-Russian battle front near Estonian town Narva in spring and summer 1944 were very exhausting for Red Army and Soviets realized they have to reach peace at least with Finns. When Finnish Commander-in-Chief Carl Gustaf Mannerheim became a president and agreed for peace treaty with Soviets in summer 1944, the fate of Estonia was decided - Red Army troops from Finnish-Russian battle front were relocated to battle Estonians," adds Kuurma, Honorary Chairman of the Union of Estonians who fought in Finnish army.

During the Soviet era Estonians had a privileged status in all Soviet empire that was cut off from most of the global worldwide news broadcasting - thanks for close language Estonians living in North Estonia, including the capital Tallinn, managed to follow Western news and films via Finnish TV and radio channels that the regime failed to block.

At some extent, the Soviet brainwash ideology even reached the Finland. As decades passed, memories of horrors of war and loss of the part of Finnish territory in Karelia to Russia became less painful. Trade with Soviet Union boosted the Finnish economy in 70s and 80s and for many Finns, specially at the top of the state Soviet empire started to seem much less evil than for Estonians, who could not forgive the Soviets post-war atrocity, including the deportation of tens of thousands of Estonians to Siberia.

Ordinary Finns remained close to Estonians with many of them visiting their Estonian friends, presenting them with coffee, clothes and sometimes even washing powder - all what used to be hard to get for many years. Strong personal contacts between the two nations also beared some controversial times when Finnish president Mauno Koivisto failed to support the singing revolution - drive for re-independence - of Estonians.

When Estonia regained its independence in August 1991, two Finnish Prime Ministers - Esko Aho and Paavo Lipponen did a lot to help Estonia at hard times. Aho decided to provide Estonia emergency help in winter 1992 when Moscow had cut off the traditional gas and oil supply and Lipponen became a strong voice for Estonia at various international meetings, being one of the first statesmen strongly supporting Estonia´s aspirations to join EU.

With history and ties like that it came like natural that the 90th anniversary of Finnish independence on December 6, 2007 was celebrated in Estonia more than probably in any other foreign state - with tens of special events in Tallinn and many Estonian counties organized.

Being the only nation in the world that puts every fifth year 19 000 singers to sing at the song festival in Tallinn in same choir under batton of just one conductor, it is also no wonder that Estonia celebrates its own independence anniversary this year with concerts in 37 states.

"The strong and long music culture in Estonia is definitely one of the best trademarks of our nation," says Paavo Järvi (45), Estonian conductor who is the chief conductor of the Cincinnati Symphony Orchestra in the United States, Germany's Frankfurt Radio Symphony Orchestra, Deutsche Kammerphilharmonie and is scheduled to become lead conductor of the Orchestre de Paris in 2010. Paavo Järvi who can without hesitation be called Estonian Global Cultural Ambassador is one of the Estonian conductors, who will lead concerts marking Estonian independence anniversary.

Järvi who emigrated to US from Soviet Estonia in 1980 with his parents is also one of many Estonian musicians who have strong connection to Finland - Järvi often takes Nordic composers into program and says the Finnish composer Jean Sibelius is one of his most favorate composers.

Some Estonian composers like Veljo Tormis in turn have written beautiful music for Finnish lyrics. When festival "Estonian music days" ended in spring 2007, organisers had picked the songs in Finnish to end the festival of Estonian music - with Estonian Philharmonic Choir singing poetry from Finnish epic Kalevala for what Tormis composed a great music already during Breznev era.

Main Estonian musical event in Helsinki this year - concert for Estonian friends in Finland -will be arranged on April 14, 2008 at Finlandia House. Tallinn Chamber Orchestra will be conducted by Estonian conductor Eri Klas, who himself has worked in Finland during many decades.

With culture uniting both nations deeply at grass-root level, the economic ties started to boom soon after Estonia regained freedom.

"Finland is the main investor into Estonian industry and trade, 25% of all foreign direct investments made into Estonia are from Finland. There are over 3800 companies in Estonia with Finnish capital - no other country is so much involved in Estonia´s economy," says Valdar Liive, head of Helsinki mission of the Enterprise Estonia.

"15 years ago most Finnish investments went to industry - Finns bought up some of Soviet era industry but also started to build new factories. Biggest Finnish investments have been made into electronic companies like Elqoteq, Efore, Incap, into mechanical engineering industry (Cargotec, Metalliset), telecommunication (Elisa), timber industry (Stora Enso). Finns have also invested a lot into food industry in Estonia. Nowadays Estonia is not seen any more attractive just for its cheaper labor force and foreign investors invest more to increase productivity. Instead of simple products more sophiscated products are produced. More Finnish investments are made into IT sector but also into real estate projects and highly valued products design sector in Estonia," Liive adds.

"The Finnish investors often turn to our office in Helsinki to seek advice and first assistance. We try to find them partners and goods they seek, explain the business-making options in Estonia etc. Despite we are very alike by cultural background, some differences should be accounted. Finns spend much more time and resources to consider and prepare their plans. Estonians in turn - probably because of out historic background - want to act more quickly and are more ready to face all kind of changes. Finnish investors are also keen to find out what kind of resources they can seek from EU structural funds that Estonia can use like other EU states," Liive says.

Enterprise Estonia mission in Helsinki collaborates also with Invest in Finland and Finpro, organises seminars and business promotion trips. In addition to helping Finnish investors the mission also assists Estonians looking for trade partners in Finland or seeking to establish their own business in Finland.

"Together with Estonian embassy, Estonian Institute, Tuglas Society and Union of Finnish-Estonian friendship societies we have opened a website www.viro90.fi with detailed info about Estonian independence festivities in Finland that we organise together," Liive says.

"For many Finnish companies Estonia is often the first step to enter international markets and also to coordinate the local branches of Finnish companies in other Baltic States, also in Belorussia and Ukraine. For many Finnish companies Estonia is the place where from to order and produce goods for Europea market," Liive adds.

Finns make also up the biggest share of tourists visiting Estonia. "Nearly 49% of foreign tourists who stay overnight in Estonia, come from Finland. With one-day visitors accounted over 6 million passengers cross the Gulf of Finland between Helsinki and Tallinn annually. Finns have started to stay longer during their visit and are more eager to visit also other Estonian towns and countryside," says Toomas Tärk who promotes Estonian tourism in Finland and works like Liive at Enterprise Estonia.

"Estonia has changed so rapidly during last 10-15 years, that someone who visited it years ago might have very different opinion about Estonia than someone who has been in Estonia recently. That is why we consider the ongoing marketing of Estonia and Estonian image in Finland very important. As Finns are often very sensitive to customer service level and compare it with Finland it is also our challenge to guide them to restaurants and other places that always offer a good service," Tärk says.

In order to attract even more Finns to visit Estonia, Enterprise Estonia is organising various events. ""Estonia comes to visit" days are organised in seven Finnish towns and will include cultural program as well as enterprise and tourism promotion. Bigger Finnish audience will have a chance to see 9 TV-programs "Visiting Estonia", compiled by the order of Enterprise Estonia. Estonia as tourism destination will be also promoted in Helsinki on May 9-10 at Estonian days, organised in front of Kampi trade centre," Tärk adds.

In addition to many ongoing projects Liive and Tärk are promoting together with some Estonian-Finnish institutions a plan to establish Estonian House in downtown Helsinki in order to provide even better ground for all those seeking to strengthen the economic and cultural ties between Estonia and Finland that for many often seems like a twin-nation already.

Anneli Reigas

--------
Magazine Life in Estonia, 2008

Musiikki Viron tavaramerkkinä

Kolme vuotta sitten luin eräästä englanninkielisestä aikakauslehdestä, että Yhdysvaltain 16 parhaan sinfoniaorkesterin ylikapellimestareina toimi parhaillaan peräti kaksi suomalaista ja kaksi virolaista.

Yhdysvalloissa ja muuallakin huippusuosion saavuttaneiden kapellimestareiden Neeme Järvin ja Paavo Järvin lisäksi Virolla on muitakin kansainvälisesti tunnettuja klassisen musiikin huipputaiteilijoita ei ainoastaan kapellimestareiden, vaan myös säveltäjien ja esiintyjien joukossa.

Kun ensi sunnuntaina jaetaan Los Angelesissa muusikoille taas uudet Grammy-palkinnot, ehdokkaiden listalla on jälleen virolaisiakin.

Listalla on Da Pacem -niminen levy, jolla Viron filharmoninen kamarikuoro esittää maailmankuulun virolaissäveltäjän Arvo Pärtin teoksia Paul Hillierin johdolla.

Lisäksi listalla on kaksi orkesterilevytystä, joissa molemmissa kapellimestarina on Paavo Järvi.

Klassisen musiikin alalla virolaissäveltäjistä Pärtin lisäksi Erkki-Sven Tüür on nousemassa maailmanmaineeseen. Ranskalainen levy-yhtiö Virgin Classics, joka on kauan tehnyt yhteistyötä Viron sinfoniaorkesterin ERSO:n kanssa, julkaisee tulevana kesänä uuden levyn Tüürin musiikista. Levyllä esiintyy juuri ERSO.

Jostakin syystä kulttuurialalla valtion tunnustus ja tuki huippumuusikoille on ollut kauan vaatimaton.

Kun Viro voitti ensimmäisen Grammy-palkintonsa, se ei juurikaan saanut tunnustusta valtiolta. Tämä virhe korjattiin viikko sitten, kun ERSO-orkesterille myönnettiin arvokas musiikkipalkinto orkesterin keskeisestä roolista Viron musiikin edistämisessä.

Samoin kuin Suomesta Virosta on noussut kansainvälisesti tunnettujen muusikkojen tasolle poikkeuksellisen paljon tekijöitä.

Nimenomaan loistava musiikki on Viron tavaramerkki, eräänlainen kauan etsitty ’oma Nokia’, jonka tuoma kuuluisuus mainostaa parhaiten pientä kansaa.

Anneli Reigas

Julkaistu 4.2.2007, TS

Rikos ja rangaistus

Kesäkuussa 1968 Tallinnassa tapahtui vakava liikenneonnettomuus. Juopuneen miehen aiheuttamassa onnettomuudessa menehtyi 25-vuotias nuori muusikko. Hän oli säveltänyt ensimmäiset teoksensa, toimi koulussa musiikinopettajana ja ansaitsi lisärahaa soittamalla juhlissa haitaria.

Autoja oli silloin vähän ja juopuneiden kuskien aiheuttamat liikenneonnettomuudet hyvin harvinaisia. Kauniina kesäpäivänä tapahtunut tragedia kosketti ihmisiä. Tämän 14. kesäkuuta 1968 menehtyneen nuoren Juhanin hautajaisiin tuli paljon ihmisiä.

Myös minä, viisivuotias, olin mukana. Eturivissä, surusta täysin romahtaneen nuoren naisen kanssa. Tämä nainen oli ollut menehtyneen miehen lapsuudenystävä ja luokkatoveri, ja pian lukion jälkeen he olivat menneet naimisiin. Minulle se nainen oli äiti, ja nuori mies, jonka hautajaisissa olimme, oli isäni.

Ranskalaisnainen Marielle, joka perusti perheen Vilnassa ja muun muassa tekee uutisia Baltiasta Ranskan radiolle, pyysi hiljattain, että kommentoisin hänelle Hiidenmaan karkotuksista syytetyn Arnold Meren oikeudenkäyntiä. Hän kysyi, olisivatko minun mielestäni virolaiset tyytyväisiä, jos tämä vanha mies pantaisiin nyt vankilaan. Mielestäni mikään rangaistus ei korvaa läheisen menetyksen tuskaa, mutta tuska on vielä suurempi, jos sen aiheuttanut rikollinen ei edes kadu tekoaan.

Valtaosa vielä elossa olevista karkotetuista olisi todennäköisesti tyytyväisiä, jos heidän karkotuksiinsa osallistuneet pyytäisivät edes anteeksi. Arnold Meri sen sijaan on ottanut marttyyrin roolin eikä näytä katuvan mitään.

Moni on moittinut virolaisia siitä, että he eivät kykene unohtamaan menneisyyttä ja ”liioittelevat neuvostovallan tapahtumia”. Myös siksi on hyvä, että neuvostovallan rikoksia on tutkinut kansainvälinen komissio, jota johtaa ministeri Max Jakobson.

Virossa on kauan odotettu anteeksipyyntöä Moskovalta, mutta tuskin sitä koskaan tulee. Pienelle kansalle trauma oli niin suuri, että sen muistamista, kuten aina 14. kesäkuuta järjestettävää suruliputusta ja virallista surunpäivää neuvostovallan uhrien muistoksi olisi ymmärrettävä.

Anneli Reigas

Julkaistu 31.5.2008, TS

Finlandia soi Estonia-teatterissa

Estonia-talon oopperasali houkuttelee vuosittain paikalle tuhansia suomalaisia turisteja, mutta joskus konserttisalin puolellakin tapahtuu jotain, joka koskettaisi myös suomalaisten sydämiä. Huhtikuussa virolaisen musiikin päivien avajaiskonsertti aloitettiin ja lopetettiin esittämällä suomenkielisiä lauluja Kalevalan sanoihin eepoksen alku- ja loppuosasta, jolle jo neuvostoaikana virolaissäveltäjä Veljo Tormis kirjoitti oman musiikin. Viron Filharmoninen kamarikuoro tulkitsi hienosti Kalevalan runoja.

Olen vuosien varrella huomannut, että monella Viron klassisen musiikin huipputekijällä on jokin erityinen side Suomeen ja sukulaiskansan kulttuuriin. Kun vuonna 1980 Yhdysvaltoihin muuttanut, maailmalla paljon myös suomalaista musiikkia johtanut kapellimestari Neeme Järvi juhli kaksi viikkoa sitten lauantaina Tallinnassa konserttilla 70. syntymäpäivänsä, paikalla oli koko Viron musiikkieliitti, myös säveltäjä Arvo Pärt. Konsertin huolella valittuun ohjelmaan kapellimestarit Neeme, Paavo ja Kristjan Järvi olivat luonnolisesti valinneet myös suomalaista sinfoniamusiikkia - Paavo Järvin johdolla Viron mieskuoro ja sinfoniaorkesteri esittivat Sibeliuksen Finlandian.

Saksassa ja Yhdysvalloissa samanaikaisesti kolmen orkesterin kapellimestarina toimiva Paavo Järvi saapui isänsä syntymäpäiväkonserttiin päivä Frankurtin konsertin jälkeen ja lähti jo seuravana päivänä harjoituksiin Pariisiin. Viime viikolla hänet nimitettiin myös Pariisin sinfoniaorkesterin Orchestre de Paris seuraavaksi kapellimestariksi. "Sääli, että Paavo Järvi kuulosta niin suomalaiselta, että pelkästään jo nimellään hän mainostaa myös Suomea," eräs kirjoittaja valitti viime viikolla virolaislehden nettisivuilla. Minusta tuntuu, että usean virolaisen muusikon mielestä sukulaiskansojemme kulttuurit ovatkin luonnolisesti meidän yhteinen rikkautemme, ja juuri siksi Kalevalan runot ja Sibelius ovat monille heistä yhtä rakkaita kuin Pärt, Tubin, Tüür ja virolaiseepos Kalevipoeg.

Anneli Reigas

Julkaistu 9.6.2007, TS

Paras puulusikka kasvaa Pärnumaan metsässä

Käsityön arvostus palautui Virossa

- Aito puulusikka tehdään katajasta ja parhaat katajat löytää Pärnumaalta. Paras puulusikka kasvaa Pärnumaan metsässä, sanoo 32-vuotias virolainen puunikkari-käsityömestari Valdur Tilk.

- Katajan tuoksu pysyy vuosia ja erittäin voimakkaasti tuoksuu se osa katajasta, joka on ollut lähimpänä maata, Tilk selittää.

Jo lukion aikana puulusikoiden tekemisellä rahaa ansainnut Tilk on vuosia ollut Tallinnan käsityömarkkinoilla tunnetuimpia lusikoiden ja puuastioiden valmistajia.

Virossa väliaikaisesti kadonnut käsityön arvostus on palannut. Tunnettujen villatuotteiden valmistajien lisäksi käsitöitä tekevät myytäviksi niin nuoret kuin vanhat - hattujen ompelijat, kymmenet keraamikot, sepät, lasimestarit ja puuesineiden valmistajat. Osa esineistä syntyy maaseudulla.

Tallinnassa Raatihuoneen torin takana Pikk-kadulla sijaitsi viime vuosisadalla myymälä, jonka virolaiset tunsivat vanhankaupungin kaupoista ehdottomasti parhaiten - käsityökauppa UKU. Kun pian Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen UKU-kauppa suljettiin ja tilalle tuli huippukallis suomalainen vaatekauppa, vuosikymmeniä rakastetun käsityökaupan häipyminen harmitti kaupunkilaisia vielä kauan.

Kalliiden, lähinnä turisteille tarkoitettujen uusien myymälöiden joukosta löytyi markkinatalouden alkuvuosina vain muutama paikka, jossa tarjottiin myös käsityötä. Nykyisin tilanne on toinen. Entisen UKU-kaupan tiloissa tarjotaan taas käsitöitä ja upeita uusia käsityöliikkeitä löytää niin Raatihuoneen torilta kuin lähes kaikilta vanhan kaupungin kaduilta.

Kauniit puuesineet menevät kaupaksi

Puumestari Valdur Tilk ostaa raaka-aineensa Virosta, vaikka käykin joka vuosi ihailemassa Saksassa Euroopan parhaina pidettyjä jalopuuvarastoja.

Tilk esittelee itsensä usein Viron parhaiden lusikoiden valmistajaksi. Tittelin hän on antanut itse itselleen.

Myös kansainvälisiin kilpailuihin osallistunut mies sanoo olevansa heti valmis puolustamaan lusikkamestarin titteliä, jos hänet kutsutaan kilpailemaan ja tekniikka on vanha aito käsityö, ilman moderneja apuvälineitä.

Joulukuussa Raatihuoneen torilla järjestettyjen joulumarkkinoiden aikana Tilk myi lusikoiden lisäksi myös eri kokoisia puuastioita. Astian hinta saattoi olla jopa parisataa euroa.

- Kaikki kauniisti puusta tehty menee kaupaksi hyvin. Ihmiset pitävät puutavaroista, koska puu on ystävällinen, lämmin ja puun energia sopii ihmiselle. Suuri osa ostajista on tietysti turisteja - länsimaisen turistin lisäksi puuesineet ovat suosittu matkamuisto myös rikkaille venäläisturisteille, Tilk kertoo.

Tilkin mukaan Tallinnan kaduilla myydään paikallisena tavarana myös käsitöitä, eniten villatuotteita, jotka on tehty idässä. Mestaria asia harmittaa, koska kilpailusta tulee epärehellistä, jos vain osa valmistajista maksaa veroja.

Maaseudulla pulaa hyvästä työvoimasta

Tilkin mielestä Viron maaseudulla on pulaa työvoimasta eikä työstä.

- Näkemykseni perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin. Ihmisiä, jotka olisivat valmiit tulemaan töihin aamukahdeksalta ja myös pysyisivät työpaikallaan raittiina iltaan asti - ja samoin koko viikon ja viikosta viikkoon - on ollut vaikea löytää. Monenkin palkatun kanssa on aina sama hätä. Vaikka alussa kaikki sujuu hyvin, perjantaiaamuna ryhdytään kysymään palkkaa etukäteen, sillä viinan himo nostaa päätään. Olen viinan syystä erottanut myös erittäin taitavan puumestarin. Työntekoa haittaa vielä pitkään myös neuvostoajalla opittu välinpitämättömyys ja heikko velvollisuuden tunne, hän sanoo.

Vähän yli kolmikymppinen Tilk asuu vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa maatalossa noin 40 kilometrin päässä Tallinnasta, Raplan kunnassa. Kuusi vuotta sitten Tilk osti perheelleen viiden hehtaaria maapalstan ja maatalon, jotka maksoivat yhteensä vain 7 000 euroa. Puuesinetyöpaja on kolmen kilometrin päässä tilasta.

- Alussa koti ja työ olivat saman katon alla, mutta ymmärsin pian, etteivät ne sovi yhteen. Työpajan turvallisuuteen olemme viime aikoina uhranneet paljon rahaa, koska myös varkaat löysivät tiensä pajalle, Tilk kertoo.

Mestarit yhteen valvomaan laatua

Puumestarin mielestä käsitöitäkin yritetään nykyisin valmistaa mahdollisimman edullisesti.

- Välillä tuntuu puualalla, että yritetään kilpailla Kiinan kanssa - kaikki olisi valmistettava mahdollisimman edullisesti. Tällainen suhtautuminen uhkaa työn laatua. Laatutavaralla on hintansa. Minulle ei ole koskaan sattunut, että pyytäessäni korkeaa hintaa, hyvä tuote jäisi myymättä, puumestari kertoo.

Itseoppinut puumestari on viime vuosina opettanut taitoa myös muille oppimaan halukkaille. Ensi heinäkuussa hän opettaa puutyötä Pohjoismaiden käsityöleirillä, joka järjestetään Länsi-Virun maakunnassa. Hän on parhaillaan perustamassa puutyömestareiden yhdistystä, joka kannustaisi käsityömestareita arvostamaan työn laatua.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 6.1.2006

Viikon tuulia/Ihminen ja luonto

Olin viikko sitten lauantaina Länsi-Virossa Matsalun luontodokumenttifestivaaleilla (www.matsalufilm.ee). Matkasta Matsaluun on tullut viime vuoden traditio, jota odotan aina kiinnostuneena ja suosittelen sitä kaikille. Nämä eri puolilla maailma kuvatut luontodokumentit eivät ole pelkästään kauniita, vaan myös opettavat paljon uutta. Festivaalin johtajan mukaan tänä vuonna ohjelmassa oli 180 luontofilmiä.

Lauantaina ehdin katsoa niistä kahdeksan, joista kaksi oli erittäin kiinnostavaa. Toinen kertoi jääkarhuemosta ja sen pentujen elämästä yhden vuoden aikana ja toinen meduusoista. Useat filmit osoittivat, kuinka yksi asia johtaa luonnossa toiseen ja esimerkiksi meressä voi muuttaa sen eläinmaailman. Meduusafilmissa kerrottiin mm. Norjassa erään vuonnon vallanneista suurista punaisista meduusoista, jotka ovat karkottaneet tästä vuonnosta niin kalat kun kalastajatkin.

Dokumentissa jääkarhuemosta oli rakkautta, surua ja raakaa tappelua. Eläinten maailmassa taistellaan ruuasta ja eloon jäämisestä. Päättyvä surullinen viikko näytti taas, että ihmiselle ei ole vaarallisempa elävä vihollista, kun toinen ihminen, jonka ihmiskasvojen taakse voi paljastua raaka peto.

Uusi kouluammuskelu Suomessa järkytti syvästi myös Viroa. Viron opiskelijoiden liitto kehotti julkilausumassaan jo tiistaina sydyttämään kynttilöitä Suomen kouluammuskelun uhrien muistoksi. Kouluväkivalta on tavallista myös virolaisissa kouluissa. Siitä kertoo myös viime vuosina paljon palkkioita saanut virolainen elokuva Klass. Väkivalta on tartuva tauti. Jos itse voisin päättää, väkivalta poistuisi niin televisiosta, elokuvista kuin tietokoneistakin - mutta tämä on tietysti mahdoton haave.

Viisi päivää kestäneen Matsalu festivaalin luontofilmejä esitetään talven aikana myös Tallinnassa kansalliskirjastossa, jossa järjesteteään luontoiltoja. Jos Turussa olisi kiinnostusta, festivaalin parhaita luontodokumentteja voitaisiin ehkä esittää myös Turussa.

Niille, joita luonnon lisäksi kiinnostaa myös taivas, suosittelen, että vilkaisette pimeän syksyn aikana NASA:n muutama kuuakausi sitten käynnistämää uutta nettisivua. Osoitteesta www.nasaimages.org löytää tuhansia NASA:n kauniita ja värikkäitä kuvia tähdistä ja planeetoista, joihin tavalliset kameramiehet ja ihmisten julmat teot eivät vielä uletu.

Anneli Reigas

Julkaistu 27.09.2008, TS

Pyhät ja enkelit

Olen viime kuukausina ollut upeissa kirkkokonserteissa Norjassa ja Pariisissa. Vanhojen kirkkojen arkkitehtuuri ja holvit, joissa esi-isämme ovat vuosisatoja istuneet ja ajatelleet omia ajatuksiaan, tuntuvat lumoavilta.

Pariisin Notre Dame -kirkossa kuuntelin Brittenin kaunista musiikkia. Samalla viikolla jouduin sattumalta vielä iltamessuun, jonka aikana kirkon ovet suljettiin turisteilta. Kun kaikki rituaalit olivat ohi, kaksi pappia polvistui alttarin eteen. En todennäköisesti ollut ainoa ei-katolinen turisti, joka ajatteli, että tämä viimeinen sanaton rukous kestää vain lyhyen hetken, mutta papit jäivät polvilleen kivilattialle lähes tunniksi. Kukaan ei lähtenyt ennen kuin miehet alttarin edessä vihdoin nousivat ylös.

Hetki oli pyhä, mutta ajattelin silti, että mikähän saa monet eri uskontoja tunnustavat ihmiset eri puolilla maailmaa uskomaan niin syvästi, että he ovat rukousten lisäksi valmiit myös uhraamaan viattomia ihmisiä ja aiheuttamaan kärsimystä uskonnon varjolla.

Pääsiäisestä käytetään Virossa pääasiallisesti sanoja ’munadepühad’ (munien pyhät), ’kevadpühad’ (kevään pyhät) ja joskus ’jänkupühad’ (jäniksen pyhät). Suurin osa kirkoista on sunnuntaisin ja pääsiäisenäkin lähes tyhjillään, mutta Viron katolinen piispa Philippe Jourdan korostaa silti usein, että virolaiset ovat erittäin uskovaista kansaa.

Uskonnollisuus ei merkitse välttämättä sidettä kirkkoon. Moni virolainen, valtaosa näistä korkeakoulututkinnon suorittaneita, on Tallinnassa viime aikoina yrittänyt oppia keskustelemaan enkeleiden kanssa. Virossa paljon julkisuutta saaneen enkeliopettajan filmin maksulliseen ensi-iltaan pyrki enemmän ihmisiä kuin saliin mahtui.

Toivottavasti enkeleiden kanssa voi olla sovussa myös ilman joukkorituaaleja, kunhan yrittää elää kunnollisen ihmisen tavallista arkea ja muistaa arvostaa lähimmäisiään ja elämää.

Anneli Reigas

Julkaistu 7.4.2007, TS

Jakobson: Moskova rikkoi Virossa ihmisyyttä vastaan

Ministeri Max Jakobson ja hänen johtamansa kansainvälisen ihmisoikeuskomission jäsenet kertoivat Tallinnassa tiistaina komission tutkimuksen tuloksista.

- Tutkimusten pohjalla voi sanoa, että monet Moskovan toimet virolaisia vastaan toisen maailmansodan jälkeen olivat kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksia ihmisyyttä vastaan, Jakobson sanoi lehdistötilaisuudessa.

Komissio, joka on aiemmin tutkinut natsi-Saksan ja ensimmäisen neuvostomiehityksen vuosien 1940-1944 rikoksia Virossa, on viime vuosina tutkinut neuvostovallan rikoksia Virossa vuosina 1944-1991.

Meren aloitteesta

Komissio perustettiin vuonna 1999 presidentti Lennart Meren aloitteesta. Meren tavoitteena oli löytää puolueeton totuus neuvostokauden tapahtumista Virossa. Komissiossa on useita kansainvälisesti tunnettuja asiantuntijoita. Kukaan heistä ei ole virolainen.

Jakobsonin mukaan komission työ on ollut ainutlaatuista, koska näin perusteellista tutkimusta neuvostovallan rikoksista ei ole vielä tehty missään muualla.

- Viron arkistoissa on tallella neuvostokauden asiakirjoja 50 000 virolaisesta, joita neuvostoviranomaiset rankaisivat poliittisista syistä. Lisäksi kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan ilman edes miehitysvallan oikeuden päätöstä. Ja noin 70 000 virolaista, jotka muistivat Moskovan ensimmäisen miehityskauden julmuudet, pakeni Virosta vuonna 1944. Tämä pieni miljoonakansa kärsi aivan suunnattomasti, sanoi Peter Reddaway, komission jäsen ja George Washington-yliopiston professori Yhdysvalloista.

- Tutkimus osoittaa, ettei paikallisilla kommunisteilla ollut lähes mitään sananvaltaa, koko tätä politiikkaa johdettiin Moskovasta, Reddaway lisäsi.

Jakobsonin johtama komissio lopettaa työnsä joulukuussa ja julkaisee viimeisen raporttinsa, joka käsittelee neuvostovallan rikoksia Virossa vuonna 1944 alkaneen toisen neuvostokauden aikana. Lisätietoja komission työstä löytää myös nettisivulta www.historycommission.ee.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 29.5.2008, TS

65 vuotta kulunut tuhansien karkotuksesta Baltiasta Siperiaan

Virossa muistettiin keskiviikkona neuvostomiehityksen ensimmäistä suurta murhenäytelmää. 65 vuotta sitten 14. kesäkuuta 1941 yhden yön aikana Virosta karkotettiin Siperiaan 9 267 ihmistä, joista vain 4 264 palasi sodan jälkeen hengissä. Osa karkotetuista oli pidätetty jo ennen tuota yötä.

Viron lisäksi 65 vuotta sitten tuhansia ihmisiä karkotettiin Siperiaan myös Latviasta ja Liettuasta.

Vuosien takaisia tapahtumia muisteltiin keskiviikkona Tallinnassa. Keskipäivällä alkaneeseen muistotilaisuuteen Harjumäellä osallistui Viron johdon ja karkotuksen uhreja edustavan Memento-liiton lisäksi myös Venäjän suurlähettiläs.

Tiistaina Viron kansalliskirjastossa järjestetyssä konferenssissa vuoden 1941 karkotuksista puhuivat Tarton yliopiston historiantutkijat ja useat muut Viron neuvostokautta tutkineet historioitsijat. Konferenssiin osallistui myös ihmisiä, jotka itse joutuivat 1941 aloittamaan matkan Siperiaan karjavaunuissa.

Entisiä ministereitä, poliiseja, upseereita

Viron valtion perustaman miehitysajan tutkimuslautakunnan varajohtajan Peep Varjun mukaan 14. kesäkuuta 1941 Virosta karkotettujen joukossa oli 25 ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä Viron hallituksissa, 421 poliisia, 300 armeijan upseeria ja 63 entistä kansanedustajaa, joista 26 ammuttiin pian Kirovin ja Sverdlovskin vankiloissa.

Varjun mukaan karkotettujen joukossa oli kolme tuhatta alaikäistä lasta ja 46 raskaana ollutta naista. Itsekin äidin vatsassa matkan Siperiaan aloittanut Varju syntyi jo Siperiassa ja jäi eloon, mutta menetti pian niin isänsä kuin äitinsäkin.

- On tärkeää muistaa, että neuvostoviranomaisten karkotusluettelossa ei ollut ainoastaan virolaisia, vaan myös satoja Virossa asuneita juutalaisia. Siperiaan karkotettiin 410 juutalaista eli 20 prosenttia Virossa asuneesta juutalaisvähemmistöstä, Varju kertoi konferenssipuheessaan.

Hänen mukaansa Neuvostoliiton hallitus ja kommunistisen puolueen keskuskomitea päättivät jo 14. toukokuuta 1941 Moskovassa, että karkotukset toimeenpannaan kaikissa Baltian maissa samanaikaisesti. Koko Baltiasta karkotettavien listalla oli 39 395 nimeä.

Vuoden 1941 suurkarkotusta seurasi vielä tuhoisampi karkotusoperaatio 25. maaliskuuta 1949, kun pelkästään Virosta karkotettiin Siperiaan yhden yön aikana yli 20 000 ihmistä. Niiden kahden karkotusoperaation lisäksi pidätettiin tai murhattiin muina aikoina vielä tuhansia ihmisiä.

Virolaisten karkotusta Siperiaan tutkivan Tarton yliopiston historioitsijan Aigi Rahi-Tammen mukaan karkotuksiin tarvittavaa apuväkeä saapui Venäjältä Viroon jo kesällä 1940, kun Viro liitettiin Neuvostoliittoon.

- Jo kesällä 1940 Viroon saapuivat ensimmäiset 300 NKVD:n eli Venäjän turvallisuuspoliisin virkailijaa Leningradista. Saman vuoden lokakuussa koko maassa alettiin koota listoja mahdollisista vihollisista. Listojen tekemistä johti heti miehityksen alkamisen jälkeen Tallinnaan saapunut NKVD:n upseeri Mihail Organov, Rahi-Tamm kertoi.

Hänen mukaansa listoja mahdollisista neuvostovallan vihollisista tehtiin eri tekijöiden mukaan - kaiken kaikkiaan ihmisiä kerättiin 27 eri listaan.

- Toukokuuksi 1941, kun työstä raportoitiin Moskovaan, listaan oli kerätty Virossa jo yli 38 000 nimeä, hän lisäsi.

Tietojen saanti Venäjältä tiukentunut

Mahdollisten vihollisten listoja laadittiin myös sodan jälkeen, ja 1960-luvulla listat vietiin Venäjälle. Arkistoista käy ilmi, että oma listansa oli esimerkiksi ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä, olleet ministeriöiden huipputehtävissä, kuuluneet vapaehtoiseen puolustusliittoon, olleet yritysten johtokunnassa, mutta oma listansa oli myös virolaisista, jotka olivat taistelleet Suomen armeijassa.

Konferenssissa puhuneiden historioitsijoiden mukaan valtaosa karkotuslistoja koskevasta materiaalista saatiin Venäjältä heti Viron itsenäistymisen jälkeen 1991-1994, mutta sen jälkeen Venäjä rajoitti merkittävästi tutkijoiden pääsyä aihetta koskeviin asiakirjoihin.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 15.6.2006, TS

Presidentti jonka aikana Viro tunsi olevansa suurvalta

- Ihmisen lapsi kasvaa ihmiseksi ainoastaan kulttuurin keskellä. Ja juuri kulttuurin kautta ihmisestä tulee kuolematon, Lennart Meri sanoi puheessaan Tarton yliopistossa 14. toukokuuta 1996. Mikään ei sopisi paremmin luonnehtimaan lyhyesti Meren omaa elämää kuin nämä kaksi lausetta pitkästä puheesta hänen omassa yliopistossaan, jota kohtaan hän tunsi syvää kunnioitusta koko elämänsä ajan.

12-vuotiaana poikana perheensä - ja tuhansien muiden Baltian perheiden - kanssa Siperiaan karkotetulla Merellä oli onni palata jo sodan jälkeen Viroon ja päästä Tarton yliopistoon. Hän todisti itselleen, kansalleen ja myöhemmin koko maailmalle, että juuri kulttuurin ja kehityksen kautta ihminen pystyy nousemaan ylös lohduttomista olosuhteista ja olemaan sydämessään vapaa myös silloin, kun kohtalo on synnyttänyt hänet maahan, joka menettää vapautensa puoleksi vuosisadaksi.

Meri oli presidentti, jonka aikana Viro tunsi olevansa suurvalta ja josta valtaosa kansasta tunsi koko sydämestään ylpeyttä.

Kun muu maailma tunsi Meren pääasiallisesti presidenttikaudelta 1992-2001, Virolle Meren elämäntehtävän tärkein aikakausi alkoi jo keväällä 1990, kun hänet nimitettiin ulkoministeriksi.

Huhtikuussa 1990 Tallinnassa Toompealla Neuvosto-Viron ulkoministeriössä istui työpöytänsä takana päivä sitten ulkoministerin virkaan nimitetty Meri. Kutsun tehtävään hän oli saanut äskettäin vaalit voittaneen kansanrintaman johtajalta.

Meren selän takana seinällä oli suuri Leninin kuva ja kirjahyllyssä vain Leninin viron- ja venäjänkielisiä teoksia. Haastattelijan kysymys, mitä tuore ulkoministeri ajatteli Leninin ja hänen teosten läsnäollessa, sai Meren yllättymään.

Meri kääntyi tuolilla ja jäi katsomaan kuvaa. "En edes huomannut, että Lenin on täällä!" hän sanoi.

Kommunistien pyhimyksenkuva oli Merelle niin epäoleellinen, että se oli jäänyt työhuoneessa huomaamatta - kuten epäoleelliset seikat ja asiat jäivät häneltä usein huomaamatta myös myöhempinä vuosina. Sen sijaan Lenin itse ei ollut hänelle epäoleellinen, vaan "esiterroristi, samoin kuin hänen perustamansa valtiokin", kuten hän sanoi useita kertoja presidenttikaudella.

Selvä näkemys itsenäisyydestä

Tulevasta tehtävästään ulkoministerinä Merellä oli alusta asti selvä näkemys.

- Viron nykyinen siirtymäkauden ulkopolitiikka lähtee asiakirjoista, joista tärkein on Tarton rauhansopimus vuodelta 1920, Meri sanoi ja lisäsi, että hänen päämääränsä oli Viron itsenäisyyden palauttaminen, jonka vuoksi oli aloitettava neuvottelut muiden maiden ja Neuvostoliiton johdon kanssa. Viron rajalla olivat yhä neuvostosotilaat, ja neuvostoarmeijan tukikohta näkyi aivan ulkoministeriön ikkunoista, mutta mies pöydän takana korosti koko olemuksellaan, että hänelle Neuvostoliitto on aina ollut ja tulee olemaan ulkomaa.

Jo 1988 Meri oli perustanut Eesti instituut -nimisen yksityisen laitoksen, joka kehitti kulttuuriyhteyksiä länsimaihin. Tämän instituutin suojissa Helsinkiin, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Bonniin ja Pariisiin perustetuista Viron kulttuuriedustustoista kasvoi myöhemmin, jo ennen Viron itsenäisyyden palauttamista, Viron tasavallan edustustoja, jotka aloittivat toimintansa lähetystöinä vuoden 1991 elokuussa.

Kesäkuussa 1990 Meri osallistui Viron ulkoministerinä ensimmäiseen suureen kansainväliseen kokoukseen - Etykin kokoukseen Kööpenhaminassa, jossa Islannin ulkoministeri Jon Baldvin Hannibalsson piti ainoana ulkoministerinä voimakkaan puheen Baltian maiden itsenäisyyden palauttamiseksi. Samana ja seuraavana vuonna Meri oli mukana useissa Etykin ulkoministeri- ja muissa kansainvälisissä kokouksissa Berliinissä, Pariisissa, New Yorkissa, Helsingissä ja muualla.

Presidentistä tuli Viron käyntikortti

Huhtikuussa 1992 Meri nimitettiin Viron suurlähettilääksi Suomeen, mutta tämä ura oli lyhyt - lokakuussa 1992 Merestä tuli Viron presidentti.

Kun Viro oli jo taas vapaa maa ja Merestä tuli yhdeksäksi vuodeksi Viron presidentti, Meren aristokraattisesta käytöksestä ja intellektuaalisuudesta tuli pienen maan käyntikortti. Vuosikymmeniä vapaassa maailmassa eläneiden valtionjohtajien rinnalla Meri oli arvostettu kumppani, jonka kommentit ja mielipiteet päätyivät usein myös Euroopan suuriin päivälehtiin.

Meren presidenttivuosina Viroon tehdyistä tärkeimmistä vierailuista hän piti erittäin tärkeänä paavi Paavali Johannes II:n vierailua Viroon 1993. Ystäville Meri muisteli vierailua usein myöhemmin ja sanoi, että Paavali Johannes II oli viime vuosisadan aikana yksi maailman tärkeimmistä poliitikoista.

Virolaisen diplomaatin ja arvostetun kääntäjän Georg Meren perheessä syntynyt Lennart sai lyhyen kansainvälisen koulutuksen jo ennen toista maailmansotaa, kun hän kävi koulua Berliinissä ja Pariisissa. Erittäin lämpimästi hän on muistellut juuri lyhyttä elämänjaksoa Ranskassa ja opintoaikaa kahdessa ranskalaisessa koulussa - Jesus Christ -koulussa ja Janson de Sailly -lyseossa.

Vuosi sen jälkeen, kun Neuvostoliitto miehitti Baltian maat, Meren perhe karkotettiin Tallinnasta Siperiaan. Sodan jälkeen perhe palasi Viroon, ja Lennart Meri aloitti historian opiskelun Tarton yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa, josta hän valmistui kiitettävin arvosanoin 1953.

Meren akateeminen historioitsijan tausta oli erittäin tärkeä hänen tulevaisuutensa kannalta. Se näkyi usein myös hänen koti- ja ulkomailla pitämissään puheissa presidenttivuosina, kun tavanmukaisen puheen sijasta hän esitti usein kattavan luennon jostain historian yksityiskohdasta.

Meren ensimmäiset kirjat käsittelivät hänen matkojaan Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Hänen tunnetuin teoksensa on Hopeanvalkea (1976), Baltian esihistorian etnografinen ja historiallinen rekonstruktio. Meren kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Lisäksi Meri jatkoi isänsä perinteitä kääntäjänä.

Lennart Merellä on ollut pitkät ja tiiviit suhteet Suomeen ja hän korosti usein suomalaisten ja virolaisten veljeyttä. Suomen lisäksi Meri tunsi suurta sympatiaa Ruotsia kohtaan.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 15.3.2006, Turun Sanomat

Katoille rakentaminen muuttaa Tallinnan näköä

Tuore laki sallii lisäkerrokset, vaikka talossa joka kolmas vastustaisi

Viron parlamentin keväällä hyväksymä uusi laki sallii Tallinnassa lisäkerroksen tai jopa muutaman kerroksen rakentamisen asuintalon päälle, vaikka osa asunnonomistajista olisi vastaan.

Ylös katoille rakentaminen on ollut Tallinnassa ja muualla Virossa mahdollista vuosia, mutta tähän asti on ennen hankkeen aloittamista tarvittu kaikkien asunnonomistajien lupa. Uuden lain mukaan vanhaa taloa voi korottaa vaikka kokonaan uuden talon verran, kunhan vastustajia ei ole enempää kuin enintään kolmasosa omistajista.

Katoilta rahaa remonttitöihin

Katolle rakentamisen etuja on sen kannattajien mukaan esimerkiksi remonttitöihin saatava lisä raha, joka tulee tilan myynnistä.

Alkuperäiseltä talolta ja lisärakennukselta puuttuu usein yhtenäinen julkisivu.

Talon ulkoseiniin ei käytetä rahaa, sillä työtä pidetään kalliina, rahan tuhlauksena, eikä lakikaan sitä vaadi.

Esimerkkejä tällaisen kattoarkkitehtuurin tuloksista voi löytää Tallinnan keskustassa monesta rakennuksesta.

Lisäkerrokset eivät aina istu vanhaan rakennukseen eivätkä ympäristöön.

Rakentamisessa on myös turvallisuusriski; kukaan ei pysty tarkkaan sanomaan, kuinka hyvin ja kuinka kauan vanha rakennus kestää sen päälle pystytetyn lisärakennuksen. Kun tähän asti lisäkerroksia on ollut yksi, on monen neuvostoajalla rakennetun talon päälle alkanut ilmestyä jopa kolme lisäkerrosta.

Käynnistymässä useita uusia

Lisärakennusurakoitsijoiden suosiossa ovat Tallinnan ydinkeskustan talot. Niistä monissa on jo käynnistynyt tai ollaan käynnistämässä uuden lain sallimia töitä, joiden toteuttamista osa asukkaista vastusti ennen lain voimaantuloa.

Uusia kerroksia on tulossa esimerkiksi Viru-hotellin läheltä alkavalla Narvan kadulla sijaitsevien talojen päälle. Yhden kuusikerroksisen talon katolle vastapäätä Tallinnan yliopistoa on alettu suunnitella hotellia huolimatta asukkaiden osan ankarasta vastustuksesta.

Hotelliprojektin vetäjät tarjoavat asunnonomistajille vajaata pariasataatuhatta euroa, joka on käytännössä vain yhden uuden asunnon hinta. Asukkaita on suostuteltu hankkeeseen eri keinoilla, myös väittämällä, että hankkeen hylkääminen nostaisi rajusti talon remonttilaskuja.

Viron parlamentin talousasioiden lautakunnan varajohtajan Sven Sesterin mukaan kerrostaloissa rakennusuudistuksia ajavat voivat pyytää oikeuden apua sen selvittämisessä, miksi osa väestä vastustaa talon uusia rakennustöitä.

- Oikeus päättää, onko kyseessä kiusanteko tai kiristys vai ovatko asian takana objektiiviset syyt, Sester sanoo.

Hänen mukaansa tuomioistuimella on oikeus kumota vähemmistön vastustus.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 5.8.2006, TS

Viron valtion kulttuuripalkinto Pekka Vapaavuorelle

Viron hallitus päätti torstaina, että turkulaisarkkitehti Pekka Vapaavuori on yksi viidestä, joka saa tänä vuonna Viron hallitukselta valtion vuoden kulttuuripalkinnon.

Tavallisesti vain virolaisille myönnettävä Viron valtion kulttuuripalkinto on noin 10 000 euroa. Se annetaan Vapaavuorelle Tallinnassa Viron itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta.

Vapaavuori sai tammikuussa myös kulttuurisäätiö Viron Kultuurkapitalin vuoden arkkitehtuurin palkinnon. Palkinto myönnettiin uuden nykytaidemuseon rakennusprojektista.

Turkulainen arkkitehti Pekka Vapaavuori on noussut Virossa viime vuonna huippusuosituksi, ja hänestä on kirjoitettu useita artikkeleita. Jo 1993-1994 järjestettyyn Viron taidemuseon uuden päärakennuksen arkkitehtuurikilpailuun lähetettiin kymmenestä maasta 233 työtä, joista yli sata Suomesta.

Viron taidemuseon uuden päärakennuksen KUMU:n avajaiset järjestetään Tallinnassa tänään.

Viron hallitus myönsi eilen myös kaksi kulttuuripalkintoa elämäntyöstä. Toisen saa kirjailija Jaan Kross ja toisen kuvanveistäjä Jaak Soans.

Julkaistu 17.2.2006, TS

Tallinna kutsuu suomalaisia asumaan Viroon

Tallinnan kaupunginjohtajan Tõnis Paltsin mielestä suomalaiset eläkeläiset, kotona työskentelevät henkilöt ja intellektuellit voisivat enemmän käyttää hyväkseen maidenvälistä elintasoeroa ja muuttaa asumaan Tallinnaan.

Elämä Virossa olisi suomalaisille Paltsin mielestä edullista. - Tallinna puolestaan kehittäisi palveluja, eikä virolaisilla lääkäreilläkään enää olisi tarvetta lähteä Suomeen töihin, Palts lisäsi. Viron pääkaupungin väestö on viime vuosina supistunut, koska useat perheet ovat muuttaneet maaseudulle uusille omakotitaloalueille.

Tallinnan kaupunginhallitus ilmoitti alkuviikosta, että se haluaa Helsingin kanssa yhteiset julkisen liikenteen liput.

Paltsin lausunnot ovat joskus herättäneet suurta kohua. Viime syksynä hän pahoitti useita Virossa sanomalla, että 1632 perustettu Tarton yliopisto voisi tulevaisuudessa olla Tallinnan yliopiston filiaali.

26.5.2005, TS

Aivar Mäe - mies, joka rakensi Virolle uudet konserttitalot

Seuraava hanke on jo suunnitteilla Pietariin

Virossa on neljä suurta modernia konserttisalia: Estonia-talo Tallinnassa, Vanemuise-talo Tartossa ja uudet konserttitalot Pärnussa ja Koillis-Virossa Jõhvin-kaupungissa. Kahden konserttisalin perusteellinen remontti ja kahden uuden konserttitalon rakentaminen on ollut suurelta osin yhden miehen vetämä hanke. Tämä mies on Virossa vuosittain noin tuhat konserttia järjestävän Eesti Kontsert-nimisen organisaation johtaja Aivar Mäe.

Hänen johdollaan rakennetut tai kunnostetut konserttitalot, jotka ovat tuttuja myös useille suomalaisille kapellimestareille, orkestereille ja musiikkiväelle, on suunniteltu moneen käyttöön.

- Kun Suomessa oopperatalo toimii pelkästään oopperatalona ja konserttisali pelkästään konserttisalina, meidän oli Virossa keksittävä muitakin mahdollisuuksia lisärahan saamiseksi musiikille, 46-vuotias Mäe sanoo.

- Tarvittaessa konserttisalit muutetaan nopeasti konferenssi- tai messutiloiksi. Esimerkiksi Pärnun uuteen konserttisaliin on asetettu näytteille jopa 32 autoa. Ja rahaa tulee! Kun vuonna 1998 meillä oli alle 4 miljoonaa kruunua konserttien järjestämiseksi, viime vuonna onnistuimme keräämään peräti 24 miljoonaa kruunua eli yli 1,5 miljoonaa euroa, hän jatkaa.

Virolaisille Estonia-teatteri ei ole tärkeä pelkästään oopperasalin takia. Oopperasalin lisäksi talossa on vielä suurempi konserttisali, johon turisti eksyy harvoin. Perjantai-iltaisin tässä Tallinnan musiikinystävien pyhätössä esiintyy Viron sinfoniaorkesteri ERSO, muina päivinä muita artisteja Virosta ja ulkomailta. Seuraavan musiikkikauden avaavat Virossa Oslon filharmonikot ja päättävät Berliinin filharmonikot.

- Vielä vuonna 1993, kun tulin Estonia-taloon töihin, oli tavallista, että sinfoniaorkesterin konsertteja kuunteli 20-30 ihmistä, kertoo kymmenen viime vuoden aikana koko Viron musiikkielämän muuttanut Aivar Mäe.

- Sen jälkeen, kun Viro itsenäistyi uudelleen, virolaiset eivät käyneet konserteissa moneen vuoteen. Ei ainoastaan siksi, että rahaa oli vähän, vaan myös siksi, ettei kulttuurirakennuksille löydetty Viron muutosten alkuvuosina rahaa.

Virolaisten elämä alkoi muuttua parempaan suuntaan, mutta kunnostamattomat vanhat kulttuurisalit ja niiden neuvostoaikainen sisustus tuntuivat jopa ahdistavilta.

- Ihmiset eivät halunneet konserttiin, jonka puitteet muistuttivat edelleen neuvostoajasta, Mäe sanoo.

Hullun unelmista sankariksi

Vuonna 1993 vasta 33-vuotiaana Eesti Kontsertin varajohtajaksi nimitetty Mäe ymmärsi, ettei valtio aio antaa rahaa Estonia-konserttisalin kunnostamiseksi. Hän otti riskin ja meni pankkiin pyytämään lainaa suurten unelmiensa toteuttamiseksi.

- Idea oli hullu, sillä minulla ei ollut mitään takuita, mutta pankki suostui ja sain Estonia-salin remonttia varten 7 miljoonaa kruunua (nykyisin noin 450 000 euroa). Kun Estonia-sali oli vuonna 1997 hienosti kunnostettu, kaikki olivat iloisesti yllättyneitä ja hallitus päätti vastata itse lainan kustannuksista, Mäe lisää.

Pian Estonia-salin kunnostamisen jälkeen Mäe näki tv:n iltauutisista, että Tarton Vanemuise-talo on velkaantunut ja erittäin huonossa kunnossa.

- Soitin jo samana iltana Tarttoon ja lupasin, että teemme Tartossa saman tempun kuin Tallinnassa. Otetaan uusi riski, pyydämme pankilta lainaa. Toivottavasti hallitus hyväksyy myöhemmin hankkeen, Mäe kertoi.

Kun asiasta oli sovittu pankin kanssa ja rakennustyöt Vanemuisessa olivat jo alkaneet, Viroa ravisutti vuoden 1998 pörssikriisi ja pankki vetäytyi hankkeesta. Mutta Virossa toimivan saksalaisen pankin yksikön johtaja, joka oli itsekin muusikko, suostui tukemaan hanketta.

- Onneksemme rakennuskustannukset olivat vielä pienet. Saksalainen pankinjohtaja kysyi, olenko rakentamassa itselleni kotitaloa tällä pikkurahalla vai onko mahdollista, että vain muutama miljoona kruunua riittää suuren konserttisalin remonttiin, Mäe sanoo.

Kahden seuraavan, vielä suuremman hankkeen toteuttamiseen meni vielä muutama vuosi. Vuonna 2002 avattiin uusi konserttitalo Pärnussa, ja 2005 valmistui konserttitalo Jõhvin kaupunkiin Koillis-Viroon, missä valtaosa asukkaista on neuvostokautena Viroon muuttaneita venäläisiä.

Monen virolaisen mielestä Jõhvin kulttuuritalon merkitys ei ole ainoastaan kulttuurinen, vaan myös poliittinen. Talo oli ensimmäinen suuri kulttuuri-investointi Koillis-Viroon uuden itsenäisyyskauden aikana. Suuren konserttisalin lisäksi talossa on pienempi konserttisali, elokuvateatteri, musiikkikoulu ja muita tiloja paikallisten asukkaiden kulttuuritoimintaa varten.

- Jõhvin konserttisalin akustiikka on Viron paras ja suurten konserttien aikaan Tallinnasta matkustaa Jõhviin parisataa musiikinystävää, Mäe kiittää.

Viron konserttisali Pietariin

Mäen seuraava päämäärä on Viron valtion oma konserttisali Pietarissa. Se rakennetaan virolaisten entiseen Jaani-kirkkoon Pietarin keskustaan. Konserttitalon on määrä valmistua ensi vuonna, mutta neuvottelut muun muassa talon omistuskysymyksestä ovat venyneet.

- Minulle Viron konserttitalo Pietarissa tulee olemaan kuin monumentti sille aikakaudelle, joka alkoi jo tsaarinaikana, kun suuri osa tulevista virolaisista kulttuurivaikuttajista - muun muassa muusikoista - sai koulutuksen juuri Pietarissa, Mäe sanoo.

Virolaisten konserttisaliin Pietariin tulee 399 paikkaa.

- Venäjän byrokratiaa ja määräyksiä ei ole mahdollista ymmärtää. Jos haluaisimme kirkon konserttisaliin 400 paikkaa tai enemmän, meidän tulisi Venäjän lakien mukaan rakentaa sinne myös ruokailupaikka. Minä olen päättänyt, ettei sellaista rakenneta kirkkoon ja siksi konserttisaliin tulee parisataa paikkaa vähemmän kuin sinne mahtuisi, viime kuukausina usein Pietarissa vieraillut Mäe kertoo.

Parikymmentä vuotta sitten Mäe vieraili yhtä tiheään Venäjällä muusikkona. Neuvostokaudelta Mäellä on myös pahimmat konserttimuistot. Vuonna 1986 hänet pakotettiin virolaisen Vitamiin-yhtyeen muiden jäsenten kanssa muutamaksi viikoksi Tshernobyliin esiintymään neuvostoarmeijan käskystä raivaustöihin komennetuille virolaisille ja muita kansallisuuksia edustaville.

Hiljattain Viron kiinteistöyritysten liiton Kiinteistöalan tekijä 2006 -arvonimen saanut Aivar Mäe toivoo, että Pietarin hankkeen toteuttamisen jälkeen hänelle jää enemmän aikaa omistautua musiikille. Musiikkiakatemiasta valmistunut ja lyhyen aikaa myös kapellimestarina toiminut Mäe antaa musiikkikoulutusta lapsille ja esiintyy vapaa-aikanaan perustamassaan Arsis-yhtyeessä, joka soittaa kelloja.

Viron uusien musiikkisalien isä esiintyy toukokuussa Suomessa Kuusankosken ja Myyrmäen kirkoissa ja soittaa kesällä kelloja myös Espanjan kuninkaalle Viron presidentin Espanjan-vierailun aikana.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 10.4.2007, TS

Viron venäjänkieliset lukiot alkavat opettaa viroksi

Viron venäjänkielisissä lukioissa käynnistyy maanantaina, uuden lukuvuoden alkaessa, ohjelma, jonka tavoitteena on aloittaa useimpien aineiden opettaminen viroksi jo ensi vuosikymmenen alkupuolella. - Muutosten päämääränä on nostaa venäjänkielisen nuorison kilpailukykyä Viron työmarkkinoilla ja myös parantaa venäläisnuorten mahdollisuuksia jatkaa opintojaan Viron korkeakouluissa, joissa valtaosa opetuksesta on aina tapahtunut viroksi, opetusministeri Tõnis Lukas kertoi haastattelussa Turun Sanomille.

- Tästä lukuvuodesta lähtien ainoastaan Viron kirjallisuuden opettaminen viroksi on pakollista venäjänkielisen lukion ensimmäisen luokan oppilaille, joita on tänä vuonna 2 500. Jokaisena seuraavana vuonna venäjänkielisen lukion ensimmäisen luokan oppilaiden opetusohjelmaan lisätään yksi viroksi opetettava aine - tavoitteena on, että ensi vuosikymmenen alkupuolella 60 prosenttia opetuksesta venäjänkielisissä lukioissa annettaisiin viroksi, Lukas sanoi.

Muutokset koskevat ainoastaan lukioita eikä ammattikouluja, joihin peruskoulun jälkeen menee suuri osa venäläisnuorista. Kaikilla venäjänkielisillä kouluilla on myös tulevaisuudessa oikeus jatkaa ainoastaan venäjänkielistä opetusta peruskouluissa. Muutokset eivät koske myöskään yksityisiä lukioita, joilla on mahdollisuus antaa Virossa opetusta millä kielellä tahansa - ministerin mukaan Virossa on viisi venäjänkielistä yksityistä eli maksullista lukiota, mutta juuri niissä viron kielen opetus on erittäin korkealla tasolla.

Viron opetusministerin mukaan parlamentti päätti vironkielisen opetuksen lisäämisestä venäjänkielisiin lukioihin jo vuonna 1997, mutta ohjelman toteuttaminen lykkääntyi useita kertoja poliittisista syistä.

- Ennen kaikkea venäjänkieliset koulut itse ovat ymmärtäneet viron kielen osaamisen tärkeyden - lähes kaikki eli 95 prosenttia venäjänkielisistä peruskouluista ja lukioista Virossa ovat jo oma-aloitteisesti opettaneet monta ainetta viroksi. Viidessä venäjänkielisessä lukiossa opetetaan viroksi niinkin vaikeaa ainetta kuten matematiikkaa, Lukas sanoi.

Lisää aineita lähivuosina

Viron kirjallisuuden lisäksi lähivuosina ryhdytään myös yhteiskuntatieteitä, maantiedettä, musiikkia ja Viron historiaa opettamaan viroksi. Viron historian opettamiseksi viron kielellä tulisi myös löytää keinoja, joilla virolaisia historianopettajia houkuteltaisiin töihin venäjänkielisiin lukioihin. Viron opetusministerin mukaan suuri osa Viron venäläiskoulujen historianopettajista on saanut venäjänkielisen koulutuksensa neuvostoaikana Venäjällä, jossa Viron ja muiden Baltian maiden historiasta on tietysti esitetty aivan oma näkökulma.

Syntyvyyden lasku vähentää lähivuosina rajusti niin viron- kuin venäjänkielisten koulujen oppilasmäärää. Kun tänä vuonna Viron venäjänkielisissä lukioissa ensimmäisellä luokalla on 2 500 oppilasta, niin vuonna 2012 heitä on jo noin tuhat vähemmän. 73 prosenttia Viron venäjänkielisten koulujen oppilaista asuu Koillis-Virossa. Viime kouluvuonna vironkielisissä peruskouluissa ja lukioissa opiskeli yli 127 000 nuorta, venäjänkielissä peruskouluissa ja lukioissa 33 000 nuorta. Vielä viime vuosikymmenen loppupuolella venäjänkielisiä oppilaita oli lähes kaksi kertaa enemmän.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 3.9.2007, TS

Viron valtio perusti virtuaalilähetystön

Viron valtio on avannut tavanomaisten edustustojensa oheen myös virtuaalilähetystön. Second Life -virtuaalimaailman lähetystön tärkeimpiä työntekijöitä on koira, joka välittää Virosta kiinnostuneille päivän tapahtumat ja tuoreet uutiset.

Second Lifen ensimmäisen virtuaalisen lähetystön avasi Ruotsi toukokuussa. San Franciscossa kehitetyllä nelivuotiaalla Second Life -virtuaalimaailmalla on jo noin 10 miljoona jäsentä.

Sen ”asukkaaksi” rekisteröityminen on ilmaista, mutta monet palvelut ovat maksullisia samaan tapaan kuin suomalaisella Habbo Hotel -nettisivustolla.

Viron internetlähetystöstä päätettiin Tallinnassa jo puoli vuotta sitten, kun Viron valtio osti sivulta virtuaalimaata lähetystön virtuaalirakennuksen pystyttämiseksi.

Daniel Vaarik, jonka johtama toimisto suunnitteli virtuaalilähetystön ulkoministeriön pyynnöstä, pitää suurena etuna sitä, että virtuaalimaailmassa saa käyttää kaikenlaisia hauskojakin yksityiskohtia lisäämään kiinnostusta omaa asiaansa kohtaan.

Koiran valinta lähetystössä tärkeään tehtävään ei merkinnyt, että tiedotustyö olisi ministeriön mielestä koiran virka.

- Koira ei ole mikään tavallinen koira, vain Virossa kehitetty koirarotu - Eestin hagjia. Uutisankkurin paikasta kilpaili koiran kanssa toinen tunnettu, Virossa kehitetty eläinrotu Tori-hevonen, selittää Vaarik.

Tiedon jakamista

Virtuaalilähetystön päätehtävä on jakaa joka puolelle maailmaa mahdollisimman paljon tietoa Viron historiasta, politiikasta, taloudesta ja kulttuurista.

Kohderyhmänä on sukupolvi, joka löytää helposti tiensä Second Life - tyyppisille nettisivuille, mutta tuskin koskaan menisi etsimään tietoa Virosta ulkoministeriön tai muiden virastojen virallisilta nettisivuilta.

Viron virtuaalilähetystössä on esimerkiksi avattu näytös Viro 90. Lähetystössä järjestetään tulevaisuudessa lehdistötilaisuuksia, seminaareja ja muita virtuaalitapahtumia.

Ruotsin nettilähetystö kopio oikeasta

Viron lähetystön ylimmästä kerroksesta löytyy viitteitä Viron informaatioteknologia-aloitteista ja fantasia siitä, mitä it-ala voisi tulevaisuudessa tarjota.

Second Life on paitsi yksittäisten käyttäjien ja joidenkin valtioiden myös yritysten käytössä. Viime toukokuussa avattu Ruotsin virtuaalinen suurlähetystö on ulkonäöltänsä kopio vastaavasta rakennuksesta Washingtonissa.

Julkaistu 6.12.2007, TS

Satukaupunki aloittaa värikkään kulttuuriyhteistyön Turun kanssa

Tallinnan suunnitelmat Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011 julkaistiin kirjana

Tallinnan kaupunki ja muun muassa kulttuuriperinnöstä vastaavat viranomaiset ovat julkaisseet viroksi ja englanniksi kirjan kaupunkinsa toimintasuunnitelmista Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2011.

Lukuisat tallinnalaissuunnitelmat liittyvät monin eri tavoin Turun samanaikaisiin kulttuuripääkaupunkihankkeisiin.

Kirjassa korostetaan, että ensimmäisen kerran kaksi mahdollisesti samanaikaista kulttuuripääkaupunkia sijaitsevat näin lähellä toisiaan. Lisäksi Turulla ja Tallinnalla on lähes samanlainen historiallinen ja kulttuurillinen tausta.

Tallinnan ja Turun välillä avataan suora laivayhteys avajaispäiviksi, joiden teemana ovat Turku palaa ja Tallinna sulaa. Myös vuoden muiden huipputapahtumien aikana on mahdollista risteillä Turun ja Tallinnan välillä.

Myös Turun ja Tallinnan välillä liikennöivillä laivoilla järjestetään vuonna 2011 useita kulttuuritapahtumia, jolloin kaupunkien välille syntyy yhteinen "kulttuurimeri".

Yhteisiä kulttuuritapahtumia

Yhteisten kulttuuritapahtumien listalla on esimerkiksi Tallinnassa Piritan luostarin raunioilla kesäisin järjestettävän Birgitta-festivaalin konserttien ja esitysten toteuttaminen myös Turussa vuonna 2011.

Tallinnan henki -konserttiohjelman puitteissa kaavaillaan virolaisten säveltäjien teosten esittämistä ja useita virolaismuusikkojen konsertteja myös Turussa. Ohjelman keskeiset tekijät ovat Tallinnan filharmoninen yhdistys ja kapellimestari Eri Klas.

Yksi Turun ja Tallinnan suurimmista yhteistyöhankkeista tulee olemaan Muistot ilman rajoja -projekti, johon osallistuvat myös Venäjän alueet Itämeren rannikolla ja Pietarin kaupunki. Tämän hankkeen puitteissa Turun, Tallinnan ja Pietarin yliopistot muun muassa keräävät Itämeren alueella asuvien kansojen muistoja ja ajatuksia toisistaan. Hankkeen tulokset kootaan yhteisille nettisivuille. Projekti jatkuu myös vuoden 2011 jälkeen.

Yksi tapahtumista, Kulttuuriranta (viroksi kulttuurikallas), pitää sisällään samanlaisten kulttuuritapahtumien järjestämistä Turussa Aurajoen rannalla ja Tallinnassa lähivuosina laajalti uudistuvalla keskustan rannikkoalueella. Tallinna suunnittelee myös Turun esimerkin mukaisesti merifestivaalin järjestämistä vuonna 2011.

Kaksi tunnuslausetta

Tallinnalla on Euroopan kulttuuripääkaupunkina kaksi tunnuslausetta. Englanniksi tunnuslause on "Everlasting fairytale" eli ikuisesti jatkuva satu. Lisäksi kulttuuripääkaupunkina Tallinnalla on vironkielinen tunnuslause "Linn, mis ei saa kunagi valmis", joka kertoo siitä, että Tallinna on kaupunki, joka ei tule koskaan valmiiksi.

Tämä tunnuslause on kaikille virolaisille hyvin tuttu, sillä legendan mukaan vanha mies käy kerran vuodessa tarkistamassa, jatkuvatko rakennustyöt edelleen Tallinnassa vai onko kaupunki jo valmis. Jos rakentaminen kaupungissa on päättynyt, vanhuksen tehtävänä on avata Tallinnan lentokentän lähellä, itse kaupunkia korkeamalla sijaitsevan Ülemistejärven portit ja hukuttaa koko kaupunki ja sen asukkaat.

Kulttuuripääkaupunkina Tallinna haluaa todistaa, että kaupunkiin valmistuu vuodeksi 2011 useita uusia kulttuurirakennuksia ja kaupunki jatkaa uudistumistaan eikä ole koskaan valmis.

Yhteisiä matkailuhankkeita

Viranomaisten mukaan Tallinnaa halutaan kulttuuripääkaupunkina markkinoita legendojen kautta, jotta matkailijoissa heräisi kiinostus kokea omakohtaisesti legendamainen satu Tallinnassa.

Kirjassa mainitaan, että Turussa kulttuuripääkaupunkisuunnitelmat ovat edenneet pidemmälle kuin Tallinnassa, mutta virolaisetkin panostavat jo lähiaikoina enemmän hankkeeseensa.

Kummankin maan matkatoimistoja kehotetaan suunnittelemaan yhteisiä matkailuhankkeita. Yhteistyöhön kuuluu muun muassa kaupunkien yhteinen markkinointi Japanissa, Yhdysvalloissa ja muualla. Tallinna ja Turku julkaisevat myös yhteisen nettisivuston vuoden 2011 tapahtumista.

Tallinnan useiden kulttuuritapahtumien joukossa on merkkivuonna myös lasten ja nuorison laulu- ja tanssijuhlat.

Vuoden varrella on luvassa myös useita muita jokavuotisia kultuuritapahtumia ja festivaaleja - esimerkiksi Tallinnan valofestivaali tammikuussa - jotka liitetään vuoden 2011 ohjelmaan. Valofestivaali on virolaisten nuorten johtama uusi tapahtuma, jonka tarkoituksena on tarjota pimeän talven aikana kaupungilaisille iloa useiden valoesitysten kautta.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 28.1.2007, TS

Viron tiedeakatemia ei antaisi Gazpromille tutkimuslupaa

Venäläinen jättikaasuyritys Gazprom odottaa Virolta lupaa saada tutkia Itämerta Viron talousvyöhykkeeseen kuuluvalla alueella. Viron ulkoministeriö pyysi maan tiedeakatemialta kannanottoa elokuuksi.

Tiedeakatemian energianeuvoston puheenjohtajan, akateemikko Endel Lippmaan johdolla valmistunut, pääministeri Andrus Ansipille lähetetty selvitys suosittelee, ettei hallitus myöntäisi venäläisille lupaa tutkimuksiin.

Viron pääministerin kanslia ei vielä halua kommentoida raporttia. Julkisuudessa on arvioitu hallituksen päättävän kantansa vasta syyskuussa.

Tiedeakatemian selvitys arvostelee ankarasti Venäjän ja Saksan kaasuputken rakentamista Viron talousvyöhykkeen kautta ja katsoo koko kaasuputkihankkeen olevan osa Venäjän sotilaallisia tavoitteita. Lippmaan mukaan Gazpromista on presidentti Vladimir Putinin toiveesta tullut osittain sotilaallinen järjestö.

- Heinäkuussa valtaosa Venäjän parlamentin jäsenistä kannatti päätöstä, jonka nojalla Gazprom saa oikeuden muodostaa niin paljon aseistautuneita yksiköitä, kuin se katsoo tarpeelliseksi, selvityksessä huomautetaan.

Putin on lisäksi aiemmin sanonut, että kaasuputkea turvamaan lähetetään myös merivoimien yksikköjä.

Liian lähelle Baltian maita

Muodollisesti Gazpromin aseistautuneiden yksiköiden tehtävänä olisi suojella kaasuputken rakennustöitä ja myöhemmin turvata putken toiminta.

Käytännössä Venäjä saisi mahdollisuuden sijoittaa uusia yksiköitä Itämerelle ja lähelle Baltian maita, joiden itsenäistymistä Putin on avoimesti pitänyt virheenä.

- Suomen ja Ruotsin kaltaisille puolueettomille maille Gazpromin militarisointi ja Venäjän sotalaivaston mahdollinen läsnäolo saattaa ehkä sopia, mutta se ei käy Natoon kuuluville Virolle ja Puolalle, todetaan selvityksessä.

Onnettomuuksia voi tapahtua

Raportti korostaa myös sitä, etteivät kaasuputken suunnittelijat ole ottaneet riittävästi huomioon Itämeren pohjan kymmenien tuhansien vanhojen miinojen aiheuttamia riskejä.

- Vastuu mahdollisesta katastrofista ei olisi ainoastaan putkea rakentavalla Gazpromilla, vaan myös mailla jotka sallivat hankkeen, raportti korostaa.

Vaikka Venäjä on luvannut taata hankkeen turvallisuuden, Gazprom ei ole onnistunut välttämään onnettomuuksia. Viimeisin tapahtui keväällä, kun Urengoi-Uzgorodin kaasuputki räjähti.

Selvityksen mukaan niin Virolla kuin muilla Baltian mailla on useita mahdollisuuksia rajoittaa Gazpromin toiminta. Jos putki päätetäänkin rakentaa, Lippmaan mielestä EU:n tulisi pakottaa Venäjä allekirjoittamaan kaikki ne kansainväliset energiasopimukset, joista Venäjä on tähän asti kieltäytynyt. Koko hanketta tulisi lisäksi koordinoida ja valvoa EU-tasolla.

Gazpromin johto syytti viime viikolla Baltian maita kaasuputkihankkeen hidastamisesta.

Se myös väitti, että putken rakentamisesta on jo lopullisesti päätetty ja että useat eurooppalaiset asiakkaat odottavat sen valmistumista.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 8.8.2007, TS

Viro hillitsee paisunutta kasinotoimintaa

Tallinnassa on peräti yhdeksänkymmentä paikkaa, joissa voi pelata rahaa automaateilla, monissa niistä on lisäksi myös pöytäpelejä. Virossa uskotaan olevan jo noin 25 000 peliriippuvaista.

Kasinojen omistajat ja heidän virolainen yhdistyksensä korostavat toimivansa ainoalla liikealalla, jonka verot menevät kaikki hyväntekeväisyyteen - pelipaikkojen maksamilla veroilla rahoitettiin myös Kumu-taidemuseon uuden rakennuksen pystyttämistä.

Kasinojen määrän lisääntyminen ärsyttää monia Tallinnassa ja Virossa.

Valtiovarainministeriö ja tietyt poliitikot ovat aloittaneet taistelun kasinoita vastaan. Myös osa Tallinnan nykyisestä kaupunginhallituksesta haluaa rajoittaa pelipaikkojen toimintaa ja torjuu syytökset, että juuri kaupunginhallituksen politiikka on mahdollistanut uusien pelipaikkojen nopean lisääntymisen.

Kasinotoiminnan uhrit ja sankarit

Tallinnan ydinkeskustassa on useissa rakennuksissa kasinosta kertova kyltti. Keskustan pelipaikkojen lisäksi peliautomaatteja löytyy kaikista muista kaupunginosista.

Uhkapelipaikkojen avaamisen alkuvuosina 1990-luvun alussa moni Virossa ajatteli, että se oli vain ei-virolaisten rikollisten pyörittämään liiketoimintaa. Nykyisin tilanne on toinen. Kasinoyritykset ovat tehneet rikkaaksi myös monta virolaista liikemiestä. Heistä tunnetuimpiin kuuluva, Olympic Casinon omistaja on arvostettu liikemies, joka joulukuussa lahjoitti miljoona kruunua, 64 100 euroa, virolaisen historia-aiheisen elokuvan tekemiseen Viron 90-vuotisjuhlan kunniaksi.

Myös peliyritysten liiton johtaja Tõnis Rüütel on Virossa arvostettu. Hän on usein korostanut, että kasinobisnes on tavallista liiketoimintaa, jonka tuloilla rahoitetaan kulttuuria ja hyväntekeväisyyshankkeita.

Peliriippuvaiset kielteinen puoli

Siitä, että kasinojen maailmaan liittyvät kielteisetkin puolet ovat päässeet uutisiin, ovat pitäneet huolen peliriippuvaiset itse.

Viitisen vuotta sitten Viron kulttuuriministeriön puitteissa toimivan järjestön Kultuurkapitalin johtaja Avo Viiol paljastui peliriippuvaiseksi. Hänen johtamansa järjestön tehtävänä oli myöntää kulttuurialan työntekijöille tukea kasinojen verotuloista. Paljastui, että hyvin koulutettu ja yliopistossa opettajana toiminut Viiol oli itse peliriippuvainen, joka tuhlasi kasinoissa 520 000 euroa itsensä johtaman ja valtion omistaman järjestön rahoista.

Viiolin tapaus johti kulttuuriministerin, nykyisin Viron taideyliopiston rehtorina toimivan Signe Kivin vapaaehtoiseen eroon. Lyhyen vankeustuomion kärsinyt Viiol sai julkisuudessa tukea monilta tunnetuilta ystäviltään, jotka yrittivät vakuuttaa, että peliriippuvaisuus on sairaus ja siihen sairastunut on uhri.

Viimeisin peliriippuvuuteen liittyvä tapaus järkytti Viroa vuosi sitten, kun velkaantunut virolaismies kuristi kuoliaaksi vaimonsa ja kaksi pientä lasta ja hirtti viimeksi itsensäkin.

Kasinot kuriin lakiuudistuksilla

Kuusi vuotta sitten, kun Viron valtiovarainministeriö suunnitteli peliautomaattien omistajien toiminnan tiukentamista, tunnetuimmat kasinonomistajat kävivät henkilökohtaisesti valittamassa ministeriössä. Silloin kasinojen toiminnan rajoittamista vaatinut ministeriön virkailija vakuutti olevansa varma siitä, että useissa Viron pelipaikoissa pyörii myös järjestäytyneen rikollisuuden rahaa.

Suomeen verrattuna Virossa kasinoja koskevat lait ovat olleet paljon lievempiä, mutta verrattuna viime vuosikymmeneen Virossakin on vastaavia lakeja tiukennettu tällä vuosikymmenellä.

Tallinnan apulaiskaupunginjohtajan Jaanus Mutlin mukaan Tallinnassa on aivan ilmiselvästi liian paljon kasinoja ja kaupunki haluaa karsia pelipaikkojen määrää.

Kasino-taisteluun ryhtynyt apulaiskaupunginjohtaja sanoo olevansa vihainen monelle virolaislehdelle siitä, että ne ovat leimanneet kaupungin tiukentuneen alkoholi- ja kasinopolitiikan valetoiminnaksi.

- Olemme jo vuosia useita kertoja pyytäneet hallitusta muuttamaan vastaavia lakeja siten, että kunnilla olisi laajemmat oikeudet päättää pelipaikkojen toiminnasta. Vasta nyt nämä muutokset ovat vihdoin parlamentin käsittelyssä, Jaanus Mutli sanoo.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 22.3.2008, TS

Tallinnassa rakennetaan uutta vanhaa kaupunkia

Rantaan 27 kilometrin kävelykatu ja kalatori

Tallinnan sataman lähelle vanhaan Rotermannin teollisuuskortteliin on valmistumassa uusi alue, jonka arkkitehtuuria kaupunkilaiset ja monet asiantuntijat ovat kiittäneet. Keskustaan ja vanhaan kaupunkiin viime vuosina rakennettujen sopimattomien, moitittujen jättirakennusten jälkeen tilanne on uusi.

Tallinnan kaupunginhallitus ilmoitti hiljattain, että Suomessa syntynyt Saksan kansalainen Mikko Fritze on valittu johtamaan Tallinnan valmistautumista Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Tallinna jakaa tittelin Turun kanssa.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, Tallinna voi juhlavuotena esitellä kulttuuritarjonnan lisäksi nykyisestä kaunistuneen ranta- ja satamakorttelin.

Enemmän kuin uusia rakennuksia tallinnalaiset odottavat meren rantaan luvattuja kulkuväyliä. Tallinna suunnittelee 27 kilometriä pitkän kävelykadun linjaamista meren rantaan siten, että kaupungin koko ranta-alue, muutamaa satama-aluetta lukuun ottamatta, tulisi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön Kakumäen niemestä Piritalle ja Meriväljalle asti.

”Uutta vanhaa” rakennetaan jo

Ensimmäisen muutoksen Tallinnan keskustassa näkee jo nyt. Rotermannin vanhalle teollisuusalueelle sataman ja Viru-hotellin väliin on nousemassa kortteli, jota osa kaupunkilaisista kutsuu ”uudeksi vanhaksi kaupungiksi”.

Rotermannin kortteliin on valmistumassa musta, valkoinen, ruskea ja oranssi kerrostalo. Niissä on asuntojen lisäksi myymälöitä, kahviloita ja ravintoloita, maanalainen parkkialue ja pian avattava hotelli.

Valtaosaa arkkitehtitoimisto Kosmoksen suunnittelemista rakennuksista on kehuttu tyylikkyydestä. Rotermannin korttelin toisen osan rakentaminen alkoi muutama viikko sitten.

Myös Tallinnan matkustajasataman A-terminaalin vieressä sijaitsevan Linnahall-kulttuuritalon lähellä käynnistyy lähivuosina suuri rakennushanke, Tallinnan kaupunginhallituksen uusi talo.

Alueen lähelle, Linda line -alusten sataman tuntumaan, suunnitellaan tallinnalaisten kauan toivomaa kalatoria.

Vapauden aukionkin tuntumassa muutoksia

Kalatorin lähellä on määrä saneerata tsaarin aikana toiminut, hiljattain suljettu Patarein vankila. Arkkitehtuurikilpailun voittajatyön tekijöiden näkemyksen mukaan entisessä vankilassa voisi tulevaisuudessa toimia luostari.

Tallinnan apulaiskaupunginjohtajan Taavi Aasin mukaan keskustan Vapauden aukio ja sen vieressä sijaitseva Kaarlen puiston alue muuttuvat täysin. Siellä oleva parkkipaikka siirretään maan alle, ja maan päällä tulee kahviloita ja suuri, vain jalankulkijoille tarkoitettu alue.

Vapauden aukion alle rakennettavasta parkkialueesta tulee suunniteltua pienempi, koska kaivaustyöt paljastivat torin alta keskiaikaisia muureja ja laki kieltää niiden purkamisen.

Tallinnan kulttuuriperinnöstä vastaavat viranomaiset estivät kesällä virolaisen liikemiesryhmän suunnitelman pystyttää Lontoosta Tallinnaan tuotu vanha historiallinen Baltian pörssitalo Vapauden aukion viereen.

Tallinnan kaupunginhallitus suunnittelee uusien raitiovaunulinjojen avaamista lähivuosina Lasnamäeltä ja Ülemisten lentoasemalta keskustaan. Näihin hankkeisiin toivotaan EU:n tukea.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 17.11.2007, TS

Vain 5 prosenttia Viron venäläisistä olisi valmis muuttamaan Venäjälle

Vain 5 prosenttia Viron venäläisistä on harkinnut mahdollisuutta palata lähivuosina takaisin Venäjälle. 17 prosenttia venäläisistä olisi valmis muuttamaan Virosta johonkin muuhun EU-maahan - pääasiallisesti taloudellisista syistä. Tämä käy ilmi Viron siirtolaissäätiön ja mielipidetutkimuskeskus Saar Pollin tuoreesta tutkimuksesta.

Tuhannen venäläisen mielipiteitä tutkineen kyselyn tuloksia esittelivät maanantaina Tallinnassa Saar Pollin johtaja Andrus Saar ja väestöministeri Paul-Eerik Rummo. Kyselyn mukaan Viron venäläisillä on kehittymässä aivan oma identiteetti - yli puolet vastanneista totesi, että Viron venäläiset ovat tuntuvasti erilaisia kuin Venäjän venäläiset, lisäksi kolmannes lisäsi, että eroja löytyy. Vain kymmenes vastanneista sanoi, että Viron ja Venäjän venäläiset ovat samanlaisia.

Noin puolet vastanneista, joilla on alaikäisiä lapsia, sanoivat toivovansa, että heidän lapsensa jäisivät asumaan Viroon, mutta jopa neljännes toivoo, että lapset muuttaisivat johonkin muuhun EU-maahan. Vain kaksi prosenttia sanoi toivovansa, että heidän lapsensa muuttaisivat Venäjälle.

Lasten menestyksen kannalta lähes kaikki vastanneet pitivät erittäin tärkeänä englannin kielen taitoa ja yli 90 prosenttia viron kielen taitoa. 4 prosenttia venäläisistä sanoi pitävänsä lasten menestyksen kannalta tärkeänä myös suomen kielen taitoa. Niistä etnisistä venäläisistä, joilla on jo Viron kansalaisuus, joka kymmenes sanoi osaavansa suomea.

Verrattuna vastaavanlaiseen kyselyyn vuonna 2000 Viron venäläiset suhtautuvat tulevaisuuteen huomattavasti myönteisemmin. Kun vielä kuusi vuotta sitten vain kolmannes venäläisistä sanoi, että asiat ovat muuttumassa Virossa parempaan suuntaan, nyt saman vastauksen antoi jo yli kaksi kolmasosa venäläisistä.

Yksi tyytymättömyyden aiheuttaja on työpaikka - jopa 40 prosenttia vastanneista sanoi, että he eivät ole tyytyväisiä nykyiseen työpaikkaansa.

Kysely osoitti, että vähän yli puolet kaikista Viron venäläisistä (mutta 80 prosenttia Virossa syntyneistä venäläisistä) pitää Viroa kotimaanaan ja viidennes pitää kotimaanaan Venäjää. Lisäksi 15 prosenttia vastanneista vakuutti edelleen pitävänsä kotimaanaan vuonna 1991 maailmankartalta kadonnutta Neuvostoliittoa.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 16.5.2006, TS

Tutkimus: ”Suomi Virolle tärkein kumppani puolustuskysymyksissä”

Viron asukkaista peräti 88 prosenttia pitää Suomea Virolle tärkeänä yhteistyökumppanina puolustuskysymyksissä. Tämä käy ilmi Viron puolustusministeriön tilaamasta tutkimuksesta. Suomen lisäksi 83 prosenttia Viron asukkaista näkee Ruotsin lähes yhtä tärkeänä kumppanina puolustuskysymyksissä, sen sijaan Yhdysvalloista samalla tavoin ajattelee vain 67 prosenttia. Viroon vihamielisesti suhtautuvista maista ensisijalla on Venäjä - itänaapuria pitää vihamielisenä 41 prosenttia vastanneista.

Tutkimus Viron asukkaiden mielipiteistä osoittaa, että vironvenäläisistä 75 prosenttia, enemmän kuin koskaan aiemmin, sanoo luottavansa Viron puolustusvoimiin, virolaisista samaa sanoo 87 prosenttia. Puolustusvoimia enemmän luotetaan rajavartiostoon ja keskuspankkiin, sen sijaan vähiten luottamusta nauttivat Viron tiedotusvälineet ja puolueet.

Myös luottamus presidenttiin on merkittävästi vähentynyt - presidenttiin sanoo luottavansa vain 52 prosenttia, vuosi sitten presidenttiin luotti vielä 66 prosenttia.

Viron suurin uhka lähitulevaisuudessa on jokin laaja ympäristöonnettomuus, uskoo 72 prosenttia vastanneista. Vain 14 prosenttia vastanneista pitää sotilaallista hyökkäystä Viroon mahdollisena. Kyselyyn osallistuneiden mielestä hallituksen tehtävänä on ennen kaikkea elintason nostaminen, taistelu rikollisuutta vastaan ja talouskehityksen turvaaminen.

Viron Nato-jäsenyyttä tukee 75 prosenttia ja vastustaa 17 prosenttia vastanneista. Vain 14 prosenttia vastanneista sanoo joka tapauksessa tukevansa virolaisten osallistumista kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin, mutta lisäksi vielä 36 prosenttia sanoo suhtautuvansa rauhanturvatehtäviin "todennäköisesti myönteisesti".

Julkaistu 11.2.2007, TS