Raul Kuutma taisteli Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta
Yli 3000 virolaista liittyi vapaaehtoisesti Suomen armeijaan toisen maailmansodan aikana
ANNELI REIGAS
Toisen maailmansodan aikana
3350 virolaista liittyi vapaaehtoisesti Suomen armeijaan. Heistä muodostettu jalkaväkirykmentti 200 (JR200) osallistui etulinjassa Karjalan kannaksen torjuntataisteluihin.
Karjalassa taisteli myös Viron Suomen-poikien yhdistyksen yksi perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen kunniapuheenjohtaja Raul Kuutma, 83.
Kun Kuutma vannoi sotilasvalansa Suomelle Nurmeksen kirkossa 6. joulukuuta 1943, hän oli 19-vuotias nuorimies.
- Me virolaiset emme taistelleet Suomen armeijassa ainoastaan Suomen puolesta. Vihollinen oli sama, joten taistelimme myös oman maamme puolesta, koska ilman itsenäistä Suomea ei ole itsenäistä Viroa. Mielestäni tämä pätee myös toisin päin - ilman itsenäistä Viroa Suomikaan ei ollut täysin itsenäinen maa, Raul Kuutma kertoo Tallinnassa.
On sattumaa, että Viron vapaussotaan vuosina 1918-1920 osallistui suurin piirtein yhtä paljon suomalaisia vapaaehtoisia kuin Suomessa oli toisen maailmansodan aikaan virolaisia. Vapaaehtoisia oli Suomesta yli 3700.
- Suomalaisten saapuminen Viron vapaussotaan oli virolaisille erittäin tärkeä, jopa ratkaiseva moraalinen sekä sotilaallinen tuki. Suomea puolestaan auttoivat vuonna 1944 ankarat ja pitkät taistelut Narvan rintamalla, jotka ehkäisivät puna-armeijan toimintaa Suomea vastaan Virosta käsiin, Kuutma sanoo.
Neljässä päivässä univormut
Kuutman tien Suomeen ratkaisi kohtalo.
- Maaliskuussa 1943 sain kutsun saksalaisten muodostamaan Viron legioonaan. Seisoimme jo armeijan lääkärin tarkastusjonossa, kun lääkäri sanoi poistuvansa kiireisen tehtävän takia pariksi tunniksi. Tauon aikana menin kotiin ja löysin postilaatikosta kotikunnasta tulleen kirjeen, jossa pyydettiin viranomaisia antamaan minulle kuusi kuukautta lisäaikaa, koska yksi veljeni oli Saksan armeijassa kaatunut ja toinen rintamalla. Viranomaiset hyväksyivätkin pyynnön. Kesän aikana kuitenkin päätin lähteä Suomeen armeijaan. Veneessä, jolla pakenimme Suomeen 17. lokakuuta 1943, oli 16 ihmistä. Kolme heistä oli kotikylästäni Laulista Pohjois-Viron rannikolta. Me kaikki olimme päättäneet liittyä Suomen armeijaan, Kuutma sanoo.
- Menimme aluksi virolaisten pakolaisten vastaanottopisteeseen Jollaksen kartanoon Helsingin edustalla. Neljän päivän kuluessa saimme jo Suomen armeijan univormut ja meidät lähetettiin Nurmeksen lähelle koulutukseen, Kuutma muistelee.
Kuutmaa ei ilmiannettu
Karjalan kannaksella käytyjen taistelujen jälkeen Raul Kuutma oli yksi niistä noin 1750:stä Suomen-pojasta, jotka 19. elokuuta 1944 kuljetettiin Hangosta Paldiskiin saksalaisella m/s Wartheland -aluksella. He osallistuivat Tarton lähellä verisiin taisteluihin Neuvostoarmeijaa vastaan.
- Monille paluupäätös oli vaikea, koska vaihtoehtona oli siirtyä Suomesta turvalliseen Ruotsiin. Minulle ja muille palaajille tätä vaihtoehtoa ei ollut - meidän velvollisuutemme oli edes yrittää torjua puna-armeijan paluu maahamme, Kuutma sanoo.
Sodan jälkeen neuvostoviranomaiset rankaisivat useita Suomen armeijassa taistelleita ja Viroon palanneita. Kuutmalla oli onnea - kukaan ei antanut häntä ilmi.
- Meidän kylässämme ja sen lähellä ei ollut lähes yhtäkään perhettä, josta joku ei olisi ollut taistelemassa puna-armeijaa vastaan, Kuutma sanoo.
Kuutma valmistui sähköinsinööriksi Tallinnan teknillisestä korkeakoulusta ja työskenteli kymmeniä vuosia johtavassa asemassa teollisuudessa, mutta ei koskaan suostunut liittymään kommunistiseen puolueeseen.
Kun Viro vihdoin vapautui, silloin vielä elossa olevat 600 Suomen-poikaa riemuitsivat koko kansansa kanssa.
- Surin vain sitä, että olin Viron vapautumisen aikaan jo 67-vuotias. Jos olisin ollut nuorempi, olisin varmasti mennyt mukaan politiikkaan, Kuutma sanoo.
Neuvostopatsasta vastaan
Kuutma on yrittänyt vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin muun muassa kirjoittamalla. Jo vuonna 1994 Kuutma julkaisi Postimees -lehdessä artikkelin, jossa hän selosti, miksi neuvostosotilaan patsas ei sovi itsenäisen Viron pääkaupungin keskustaan.
Vuonna 2006 hän puhui asiasta myös neuvostoarmeijan virolaisveteraanien johtajan kanssa, joka suostui allekirjoittamaan pääministerille lähetetyn pyynnön siirtää patsas rauhallisempaan paikkaan.
Samoin kuin useita Viron vapauden puolesta taistelleita ihmisiä Kuutmaakin harmittaa korruptio ja ihmisten arvomaailman muutos markkinatalouden hallitsemassa Virossa. Hän toivoo, että jonain päivänä kaikkiin kouluihin tulee pakolliseksi moraalin ja etiikan opetus.
- En pidä siitä, että rahasta on tullut niin tärkeä tekijä, että inhimillisiä arvoja ei arvosteta ja että monet valtaan päässeet ovat unohtaneet arvokkuutensa. Neuvostoaika rikkoi kansan moraalin. Minusta tuntuu, että tässä suhteessa suomalaisilla meni paremmin. Suomen yhteiskunnan kehitys on ollut paljon ihmiskeskeisempää, Kuutma sanoo.
Heinäkuussa 1944 upseerinkurssin suorittaneista virolaisista 147 ylennettiin vänrikeiksi. 16. elokuuta 1944 Mannerheim hajotti päiväkäskyllään virolaisrykmentin.
Suomen-poikia enää parisataa
Elokuussa 1944 Hangosta kuljetettiin noin1 750 Suomen-poikaa Paldiskiin. Saksalaiset kuljettivat heidät junalla Tallinnaan, eikä asiasta ilmoitettu virallisesti. Saksalaiset pelkäsivät, että paluu herättäisi liiaksi kansallismielisiä tunteita.
Nõmmn rautatieasemalle oli silti kokoontunut suuri joukko ihmisiä ja sinä yönä otettiin käyttöön sanonta ”Suomen-pojat”. Suomen-poikien tunnuslause oli ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”.
Neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen perustettuun Viron Suomen-poikien yhdistykseen kuuluu nykyisin enää parisataa Suomen-poikaa.
Raul Kuutma on kertonut Suomen armeijaan liittyneistä virolaisista myös kirjassa Suomen-poikien tie (julkaistu vuonna 2004). Virolaisilla vapaaehtoisilla oli myös yhteys Turkuun; vuonna 1943 Turussa koulutettiin yli 400 virolaismiestä palvelemaan Suomen merivoimissa.
8.12.2007, TS