Paras puulusikka kasvaa Pärnumaan metsässä

Käsityön arvostus palautui Virossa

- Aito puulusikka tehdään katajasta ja parhaat katajat löytää Pärnumaalta. Paras puulusikka kasvaa Pärnumaan metsässä, sanoo 32-vuotias virolainen puunikkari-käsityömestari Valdur Tilk.

- Katajan tuoksu pysyy vuosia ja erittäin voimakkaasti tuoksuu se osa katajasta, joka on ollut lähimpänä maata, Tilk selittää.

Jo lukion aikana puulusikoiden tekemisellä rahaa ansainnut Tilk on vuosia ollut Tallinnan käsityömarkkinoilla tunnetuimpia lusikoiden ja puuastioiden valmistajia.

Virossa väliaikaisesti kadonnut käsityön arvostus on palannut. Tunnettujen villatuotteiden valmistajien lisäksi käsitöitä tekevät myytäviksi niin nuoret kuin vanhat - hattujen ompelijat, kymmenet keraamikot, sepät, lasimestarit ja puuesineiden valmistajat. Osa esineistä syntyy maaseudulla.

Tallinnassa Raatihuoneen torin takana Pikk-kadulla sijaitsi viime vuosisadalla myymälä, jonka virolaiset tunsivat vanhankaupungin kaupoista ehdottomasti parhaiten - käsityökauppa UKU. Kun pian Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen UKU-kauppa suljettiin ja tilalle tuli huippukallis suomalainen vaatekauppa, vuosikymmeniä rakastetun käsityökaupan häipyminen harmitti kaupunkilaisia vielä kauan.

Kalliiden, lähinnä turisteille tarkoitettujen uusien myymälöiden joukosta löytyi markkinatalouden alkuvuosina vain muutama paikka, jossa tarjottiin myös käsityötä. Nykyisin tilanne on toinen. Entisen UKU-kaupan tiloissa tarjotaan taas käsitöitä ja upeita uusia käsityöliikkeitä löytää niin Raatihuoneen torilta kuin lähes kaikilta vanhan kaupungin kaduilta.

Kauniit puuesineet menevät kaupaksi

Puumestari Valdur Tilk ostaa raaka-aineensa Virosta, vaikka käykin joka vuosi ihailemassa Saksassa Euroopan parhaina pidettyjä jalopuuvarastoja.

Tilk esittelee itsensä usein Viron parhaiden lusikoiden valmistajaksi. Tittelin hän on antanut itse itselleen.

Myös kansainvälisiin kilpailuihin osallistunut mies sanoo olevansa heti valmis puolustamaan lusikkamestarin titteliä, jos hänet kutsutaan kilpailemaan ja tekniikka on vanha aito käsityö, ilman moderneja apuvälineitä.

Joulukuussa Raatihuoneen torilla järjestettyjen joulumarkkinoiden aikana Tilk myi lusikoiden lisäksi myös eri kokoisia puuastioita. Astian hinta saattoi olla jopa parisataa euroa.

- Kaikki kauniisti puusta tehty menee kaupaksi hyvin. Ihmiset pitävät puutavaroista, koska puu on ystävällinen, lämmin ja puun energia sopii ihmiselle. Suuri osa ostajista on tietysti turisteja - länsimaisen turistin lisäksi puuesineet ovat suosittu matkamuisto myös rikkaille venäläisturisteille, Tilk kertoo.

Tilkin mukaan Tallinnan kaduilla myydään paikallisena tavarana myös käsitöitä, eniten villatuotteita, jotka on tehty idässä. Mestaria asia harmittaa, koska kilpailusta tulee epärehellistä, jos vain osa valmistajista maksaa veroja.

Maaseudulla pulaa hyvästä työvoimasta

Tilkin mielestä Viron maaseudulla on pulaa työvoimasta eikä työstä.

- Näkemykseni perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin. Ihmisiä, jotka olisivat valmiit tulemaan töihin aamukahdeksalta ja myös pysyisivät työpaikallaan raittiina iltaan asti - ja samoin koko viikon ja viikosta viikkoon - on ollut vaikea löytää. Monenkin palkatun kanssa on aina sama hätä. Vaikka alussa kaikki sujuu hyvin, perjantaiaamuna ryhdytään kysymään palkkaa etukäteen, sillä viinan himo nostaa päätään. Olen viinan syystä erottanut myös erittäin taitavan puumestarin. Työntekoa haittaa vielä pitkään myös neuvostoajalla opittu välinpitämättömyys ja heikko velvollisuuden tunne, hän sanoo.

Vähän yli kolmikymppinen Tilk asuu vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa maatalossa noin 40 kilometrin päässä Tallinnasta, Raplan kunnassa. Kuusi vuotta sitten Tilk osti perheelleen viiden hehtaaria maapalstan ja maatalon, jotka maksoivat yhteensä vain 7 000 euroa. Puuesinetyöpaja on kolmen kilometrin päässä tilasta.

- Alussa koti ja työ olivat saman katon alla, mutta ymmärsin pian, etteivät ne sovi yhteen. Työpajan turvallisuuteen olemme viime aikoina uhranneet paljon rahaa, koska myös varkaat löysivät tiensä pajalle, Tilk kertoo.

Mestarit yhteen valvomaan laatua

Puumestarin mielestä käsitöitäkin yritetään nykyisin valmistaa mahdollisimman edullisesti.

- Välillä tuntuu puualalla, että yritetään kilpailla Kiinan kanssa - kaikki olisi valmistettava mahdollisimman edullisesti. Tällainen suhtautuminen uhkaa työn laatua. Laatutavaralla on hintansa. Minulle ei ole koskaan sattunut, että pyytäessäni korkeaa hintaa, hyvä tuote jäisi myymättä, puumestari kertoo.

Itseoppinut puumestari on viime vuosina opettanut taitoa myös muille oppimaan halukkaille. Ensi heinäkuussa hän opettaa puutyötä Pohjoismaiden käsityöleirillä, joka järjestetään Länsi-Virun maakunnassa. Hän on parhaillaan perustamassa puutyömestareiden yhdistystä, joka kannustaisi käsityömestareita arvostamaan työn laatua.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 6.1.2006

Viikon tuulia/Ihminen ja luonto

Olin viikko sitten lauantaina Länsi-Virossa Matsalun luontodokumenttifestivaaleilla (www.matsalufilm.ee). Matkasta Matsaluun on tullut viime vuoden traditio, jota odotan aina kiinnostuneena ja suosittelen sitä kaikille. Nämä eri puolilla maailma kuvatut luontodokumentit eivät ole pelkästään kauniita, vaan myös opettavat paljon uutta. Festivaalin johtajan mukaan tänä vuonna ohjelmassa oli 180 luontofilmiä.

Lauantaina ehdin katsoa niistä kahdeksan, joista kaksi oli erittäin kiinnostavaa. Toinen kertoi jääkarhuemosta ja sen pentujen elämästä yhden vuoden aikana ja toinen meduusoista. Useat filmit osoittivat, kuinka yksi asia johtaa luonnossa toiseen ja esimerkiksi meressä voi muuttaa sen eläinmaailman. Meduusafilmissa kerrottiin mm. Norjassa erään vuonnon vallanneista suurista punaisista meduusoista, jotka ovat karkottaneet tästä vuonnosta niin kalat kun kalastajatkin.

Dokumentissa jääkarhuemosta oli rakkautta, surua ja raakaa tappelua. Eläinten maailmassa taistellaan ruuasta ja eloon jäämisestä. Päättyvä surullinen viikko näytti taas, että ihmiselle ei ole vaarallisempa elävä vihollista, kun toinen ihminen, jonka ihmiskasvojen taakse voi paljastua raaka peto.

Uusi kouluammuskelu Suomessa järkytti syvästi myös Viroa. Viron opiskelijoiden liitto kehotti julkilausumassaan jo tiistaina sydyttämään kynttilöitä Suomen kouluammuskelun uhrien muistoksi. Kouluväkivalta on tavallista myös virolaisissa kouluissa. Siitä kertoo myös viime vuosina paljon palkkioita saanut virolainen elokuva Klass. Väkivalta on tartuva tauti. Jos itse voisin päättää, väkivalta poistuisi niin televisiosta, elokuvista kuin tietokoneistakin - mutta tämä on tietysti mahdoton haave.

Viisi päivää kestäneen Matsalu festivaalin luontofilmejä esitetään talven aikana myös Tallinnassa kansalliskirjastossa, jossa järjesteteään luontoiltoja. Jos Turussa olisi kiinnostusta, festivaalin parhaita luontodokumentteja voitaisiin ehkä esittää myös Turussa.

Niille, joita luonnon lisäksi kiinnostaa myös taivas, suosittelen, että vilkaisette pimeän syksyn aikana NASA:n muutama kuuakausi sitten käynnistämää uutta nettisivua. Osoitteesta www.nasaimages.org löytää tuhansia NASA:n kauniita ja värikkäitä kuvia tähdistä ja planeetoista, joihin tavalliset kameramiehet ja ihmisten julmat teot eivät vielä uletu.

Anneli Reigas

Julkaistu 27.09.2008, TS

Pyhät ja enkelit

Olen viime kuukausina ollut upeissa kirkkokonserteissa Norjassa ja Pariisissa. Vanhojen kirkkojen arkkitehtuuri ja holvit, joissa esi-isämme ovat vuosisatoja istuneet ja ajatelleet omia ajatuksiaan, tuntuvat lumoavilta.

Pariisin Notre Dame -kirkossa kuuntelin Brittenin kaunista musiikkia. Samalla viikolla jouduin sattumalta vielä iltamessuun, jonka aikana kirkon ovet suljettiin turisteilta. Kun kaikki rituaalit olivat ohi, kaksi pappia polvistui alttarin eteen. En todennäköisesti ollut ainoa ei-katolinen turisti, joka ajatteli, että tämä viimeinen sanaton rukous kestää vain lyhyen hetken, mutta papit jäivät polvilleen kivilattialle lähes tunniksi. Kukaan ei lähtenyt ennen kuin miehet alttarin edessä vihdoin nousivat ylös.

Hetki oli pyhä, mutta ajattelin silti, että mikähän saa monet eri uskontoja tunnustavat ihmiset eri puolilla maailmaa uskomaan niin syvästi, että he ovat rukousten lisäksi valmiit myös uhraamaan viattomia ihmisiä ja aiheuttamaan kärsimystä uskonnon varjolla.

Pääsiäisestä käytetään Virossa pääasiallisesti sanoja ’munadepühad’ (munien pyhät), ’kevadpühad’ (kevään pyhät) ja joskus ’jänkupühad’ (jäniksen pyhät). Suurin osa kirkoista on sunnuntaisin ja pääsiäisenäkin lähes tyhjillään, mutta Viron katolinen piispa Philippe Jourdan korostaa silti usein, että virolaiset ovat erittäin uskovaista kansaa.

Uskonnollisuus ei merkitse välttämättä sidettä kirkkoon. Moni virolainen, valtaosa näistä korkeakoulututkinnon suorittaneita, on Tallinnassa viime aikoina yrittänyt oppia keskustelemaan enkeleiden kanssa. Virossa paljon julkisuutta saaneen enkeliopettajan filmin maksulliseen ensi-iltaan pyrki enemmän ihmisiä kuin saliin mahtui.

Toivottavasti enkeleiden kanssa voi olla sovussa myös ilman joukkorituaaleja, kunhan yrittää elää kunnollisen ihmisen tavallista arkea ja muistaa arvostaa lähimmäisiään ja elämää.

Anneli Reigas

Julkaistu 7.4.2007, TS