Kohukirjat ja viilenevät välit vahingoittavat turhaan veljeskansojen ystävyyttä
Neuvosto-Suomi ja traumaattinen Viro
Presidentti Tarja Halosen kommentti, että joissakin maissa podetaan edelleen Neuvostoliiton jälkeistä traumaa, ärsyttää tavallista virolaista paljon vähemmän kuin Suomessa syntynyt uusi ilmiö julkaista suomalaisten kirjoittamia ja virolaisia loukkaavia kirjoja Viron historian ja politiikan ”totuudesta”. On sääli, jos nämä Viroa ja virolaisia leimaavat teokset ja viime aikoina viilentynyt ilmapiiri Viron ja Suomen välillä onnistuvat loppujen lopuksi vahingoittamaan sukulaiskansojen ainutlaatuisia suhteita.
Olen viime vuoden aikana lukenut Viron lehdistä juttuja, joiden Virossa hyvin tunnetut kirjoittajat ovat paljastuneet suuriksi Suomen ystäviksi kirjoittamalla erittäin lämpimästi Suomesta ja suomalaisista. Yhden niistä kirjoitti Suomi-90-juhlan kunniaksi viikkolehti Eesti Ekspressin päätoimittaja Priit Hõbemägi, jonka mielestä Suomi on Virolle kuin rakastava äiti lapselleen.
Lisääntyvää arvostelua Suomea kohtaan
Viime kuukausina ei ole enää mennyt viikkoakaan, ettei Viron tiedotusvälineissä ja nettisivuilla arvosteltaisi Suomessa esitettyä Viro-kritiikkiä. Jo keväällä erään suomalaistoimittajan pamfletti Viron kylmä sota, jossa kirjoittaja syytti Viroa apartheid-järjestelmästä ja väitti Viron liittyneen Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti, sai Virossa osakseen erittäin kovaa arvostelua.
Ristiriitaisia kommentteja on Virossa tänä vuonna herättänyt myös Martti Turtolan uusi teos virolaisesta kenraalista Johan Laidonerista ja prosessista, joka johti Viron itsenäisyyden menetykseen 1940.
”En ole Turtolan kirjaa vastaan siksi, että siellä on nopean kirjoittamisen takia paljon virheitä, vaan siksi, että se on ison veljen kirjoittama kirja pikkuveljestään,” Postimees -lehti kirjoitti maaliskuussa ”Turtola ärsyttää jälleen” otsikoimassaan pääkirjoituksessa. Lehti viittasi Lennart Meren kommenttiin Turtolan aiemmasta kirjasta (2002), jossa esitettiin uusi näkökulma Viron ensimmäisestä presidentistä Konstantin Pätsistä.
Vielä yksi Suomen puolelta saapuva totuus heitettiin pikkuveljen eteen viime viikolla, kun dosentti Johan Bäckman esitteli uutta kirjaansa Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö.
Virolaisten suhtautuminen Suomesta tuleviin ”paljastuksiin” Viron historiasta ei ole torjuvaa ja moittivaa siksi, että paljastuksia tekevät suomalaiset. Esimerkiksi Viron historiasta suurteoksen kirjoittanut Seppo Zetterberg on Virossa hyvin arvostettu.
Mutta joidenkin suomalaisen teoksissa esitetyt väitteet siitä, että Viro liittyi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon, ja että jo vuoden 1941 kesäkuussa noin kymmenen tuhatta virolaista Siperiaan karkottanut puna-armeija oli 1944 Viron ”vapauttaja” ja niin edelleen, loukkaavat virolaisia sydänjuuria myöten.
Jo syksyllä 1944 Moskova käynnisti Virossa laajan terrorin, joka huipentui neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen 25. maaliskuuta 1949. Silloin pääasiallisesti yhden yön aikana jo ennestään vangittujen, murhattujen ja Siperiaan karkotettujen virolaisten lisäksi Virosta lähetettiin Siperiaan vielä kymmeniä tuhansia ihmisiä ja näistä tuhannet myös kuolivat Venäjällä. Murhattujen ja Siperiaan karkotettujen ihmisten kodit eivät jääneet tyhjiksi - niihin muutti Vapauttaja-Puna-armeijan upseereita ja muita miehitysvallan edustajia perheineen.
Helsingin yliopiston vastaus shokki monelle
Kun joukko tunnettuja suomalaisia ja virolaisia lähetti viime viikolla Helsingin yliopistolle Bäckmania koskevan julkisen kirjeen, monia virolaisia järkytti Helsingin yliopiston rehtorin vastaus, ettei yliopisto puutu asiaan.
”Olen täysin shokissa tästä vastauksesta,” Suomessa asuva virolaistoimittaja ja kirjailija Imbi Paju ilmaisi Viron tiedotusvälineille. Paju kirjoitti jo 15. syyskuuta Postimees -lehdessä, että Viron ja Suomen suhteisiin on tullut uusia rasitteita, kun monet suomalaiset dosentit ja tutkijat ”viestittävät, että Viron itsenäisyys loppuu ja ovat ylpeitä suhteistaan Stasiin ja KGB:n entisiin agentteihin ja syyttävät virolaisia siitä, etteivät nämä ymmärrä, että neuvostomiehitys oli pelkästään kuviteltu myytti”.
Viime vuosina rikastuneen ja yhä uhkaavammaksi muuttuneen Venäjän johdolle puna-armeijaa Viron vapauttajana pitävän Bäckmanin ajatukset ovat varmasti ilouutinen. Voi olettaa, että Vladimir Putinin Venäjän propaganda tulee vielä kauan käyttämään hänen kirjaansa Viron-vastaisen vihan lisäämiseksi Venäjällä. Moskovan tiedotusvälineissä Bäckmanin ajatukset saivat paljon tilaa jo viime viikolla.
Venäjän tv-kanava RTR, jossa Bäckman kertoi ajatuksistaan miljoonille venäläisille viime maanantaina, lisäsi juttuun myös väitteet ”natsi-ihailusta” Virossa. Kun Moskovan Kommersant -lehti haastatteli viime vuoden patsaskiistan aikana Virossa syntynyttä ja tallinnalaisessa venäläislehdessä työskentelevää naista, tämä tunnettu venäläistoimittaja sanoi suoraan, ettei Virossa ole mitään natsi-ihailua. Mutta virolaisia natsikansaksi leimaavia syytöksiä esitetään Moskovassa yhä uudelleen.
Suomi leimattu Moskovan vasalliksi
Suomi on kohukirjojen ansiosta leimattu viime kuukausina virolaisilla nettisivuilla joskus neuvosto-Suomeksi, Moskovan vasalliksi, Putinin kätyriksi ja niin edelleen. Suomea arvostelevat kommentit eivät tietysti edusta virolaisten yleistä suhtautumista Suomeen. Samoin virolaisia loukkaaviin ”paljastuksiin” yhtyisi Suomessa todennäköisesti vain harva suomalainen.
Koko asian aiheuttama vahinko on kuitenkin suuri ja luo muun muassa myös epäterveen taustan rehelliselle keskustelulle molempia maita koskevista tärkeistä turvallisuuskysymyksistä, olkoon kyseessä sitten suhtautuminen Venäjään, Georgian kriisi tai muu sellainen.
On myös valitettavaa, että kesällä julkaistu Jaakko Blombergin ja Gunnar Okkin raportti Suomen ja Viron yhteistyön mahdollisuudet 2008, ei saanut tiedotusvälineissä läheskään yhtä paljon huomiota kun mainitut kirjat.
Viro-90 juhla ilman Suomen johtoa
Viron ja Suomen suhteita ovat viilentäneet muutkin asiat. Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain pääkirjoituksessaan olevan sietämätöntä, jos Suomen ja Viron läheisissä suhteissa uudeksi ongelmaksi nousee presidenttien välinen huono henkilökemia.
Amerikassa kasvaneen Viron nykyisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen kyvyttömyys ymmärtää Viron ja Suomen suhteiden monipuolisuutta ja asemaa ei pitäisi olla mikään yllätys.
Paljon suurempi yllätys on se tosiseikka, ettei yksikään Suomen hallituksen ministeri - pääministeristä ja presidentistä puhumattakaan - vaivautunut osallistumaan Viro-90-juhlavuoden Suomen-päätapahtumaan eli Helsingin Finlandia-talossa 14. huhtikuuta 2008 pidettyyn kapellimestari Eri Klasin johtamaan Tallinnan kamariorkesterin konserttiin, jossa esitettiin muun muassa nimenomaan Suomelle omistettu uusi teos.
Konsertti keräsi yleisöä täyden salin, mutta Suomen hallituksen puolesta muutaman sanan lausui vain ympäristöministeri Paula Lehtomäki, ja hänkin poistui paikalta ennen konsertin alkua viitaten tiiviiseen aikatauluunsa. Kun Viro-90-juhlavuosi käynnistettiin helmikuussa Turussa, Viron pääministeri piti tarpeellisena matkustaa Turkuun pitämään juhlapuheen.
Mielipiteensä suomalaisten Viroa koskevista kommenteista ovat viime kuukausina esittäneet useat Viron poliitikot, muun muassa parlamentin EU-valiokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson, jonka kommentti otsikolla ”Mitä tämä on, rakkaat suomalaiset ystävät?” julkaistiin Postimees -lehdessä.
Virossa usein lomaillutta ja viron kieltä taitavaa Suomen presidenttiä pidetään Virossa edelleen hyvänä ystävänä riippumatta siitä, että Halosen useita vuosia korostama henkilökohtainen erittäin hyvä suhde Vladimir Putiniin on herättänyt Virossa aiemmin myös paljon hämmennystä.
Halosen sanat Neuvostoliiton jälkeisestä traumasta joissakin maissa aiheuttivat Viron puolella jyrkän reaktion ennen kaikkea siksi, että ne olivat kuin suolaa virolaisten haavaan, jota monet dosentit ja historioitsijat Suomen puolella ovat olleet ahkerasti avaamassa.
ANNELI REIGAS
30.9.2008, Turun Sanomat
