Ruotsilla on yliopiston vuoksi Virossa edelleen erityisasema

ANNELI REIGAS

Virossa juhlittiin perjantaina Tarton yliopiston vuosipäivää Ruotsin kuningattaren Silvian kera. Silvia osallistui päivällä yliopistolla juhlatilaisuuteen ja "Kuningas Kustaan gaala"-iltaan Vanemuise-talossa.

375 vuotta sitten Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin määräyksestä perustettu Tarton yliopisto on ollut virolaisille kansallinen ylpeys niin hyvinä kun huonoina aikoina.

Tarton yliopiston perustamista pyysi kuninkaalta tämän entinen opettaja Johan Skytte, josta tuli myös yliopiston työn käynnistäjä. Kuningatar Silvia sai Tartossa paljastaa Skytten muistomerkin.

Yliopisto on yksi syistä, joiden vuoksi virolaiset puhuvat vielä nykyään "hyvästä Ruotsin aikakaudesta" huolimatta siitä, että vuosiin liittyi historioitsijoiden mukaan myös nälkää ja viron talonpoikien ankaraa kohtelua.

Perustamisvuonna 1632 Tarton yliopisto oli Ruotsin toinen yliopisto. Vain Uppsalan yliopisto perustettiin aiemmin, vuonna 1477. Turun Akatemia perustettiin 1640.

Yksi harvoista ulkomaalaisista vieraista Silvian ohella perjantain juhlissa oli Turun yliopiston edustaja, rehtori Keijo Virtanen.

175 + 5 = 350 vuotta

Moskova piti Tarton yliopiston perustamisvuonna pitkään vuotta 1802, jolloin väliaikaisesti suljettu yliopisto avattiin tsaarin aikana uudelleen. Vuonna 1977 Virossa juhlittiin viranomaisten käskystä Tarton yliopiston 175-vuotispäivää. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1982, juhlittiin jo yliopiston 350-vuotispäivää. Sitä, kuinka 175+5 voi olla 350, pohditaan muun muassa yliopistosta kertovassa tuoreessa dokumentissa.

Noina aikoina pakolliset luennot kommunistisen puolueen historiasta ja ideologiasta ja kaikkien opiskelijoiden koulutus mahdollista sotaa varten muodostivat noin neljänneksen keskimäärin viisi vuotta kestäneestä opintokaudesta ja lähes kaikista naisopiskelijoista koulutettiin opiskelun ohella myös armeijan sairaanhoitajia, miehistä puolestaan upseereja.

Ruotsi virolaisille edelleen tärkeä

Yliopiston 350-vuotispäivän kunniaksi valmistui vuonna 1982 kirjasto, joka on yhä nyky-Viron suurimpia. Ruotsin kuningasparin vierailu Tarttoon olisi tuolloin ollut mahdotonta, mutta yliopiston edustajien ryhmä pääsi Tukholmaan tapaamaan kuningasta.

Kun Ruotsin kuningaspari saapui Viroon kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1992, virolaiset järjestivät parille vastaanoton, jota ei ole Virossa myöhemmin koettu - kymmenet tuhannet ihmiset tulivat jo Tallinnassa Raatihuoneen torille ja kaduille tervehtimään. Yhtä lämpimän vastaanoton kuningaspari sai Tartossa, jonne oli heidän saapumisensa kunniaksi pystytetty sodan jälkeen poistettu, mutta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen uudelleen valettu Kustaa II Adolfin pronssipatsas, sama joka seisoo nykyään myös Turussa.

Ruotsin kuningaspari on käynyt Virossa myöhemmin yksityisvierailuilla, muun muassa Haapsalussa rantaruotsalaisten luona. Virossa oli kauan Ruotsin ajan päättymisen jälkeen suuri ruotsalaisvähemmistö, ns. rantaruotsalaiset, joista tuhannet pakenivat Ruotsiin maailmansodan aikana.

Ruotsi oli myös ensimmäinen maa, joka lähetti suurlähettilään vuoden 1991 elokuussa uudelleen itsenäistyneeseen Viroon. Estonia-onnettomuuden jälkeen vuoden 1994 syyskuussa ruotsalaisturistien määrä Virossa romahti vuosikausiksi, mutta maiden väliset suhteet ovat olleet tiiviit aina vuodesta 1991 lähtien.

Ruotsi investoi Viroon eniten

Ruotsi on ollut 16 viime vuoden aikana Viroon eniten investoinut maa. Viron suurimmat pankit pankit Hansapank ja Ühispank ovat siirtyneet ruotsalaisomistukseen. Ruotsi, kuten Suomi ja Tanska, on ollut aktiivisesti mukana Viron puolustusvoimien rakentamisessa. Kaikki ruotsalaisten investoinnit eivät silti ole ilahduttaneet virolaisia, sillä esimerkiksi Narvan Kreenholm-tekstiilitehdas on ruotsalaisomistajien aikana erottanut pari tuhatta ihmistä.

Viron ja Ruotsin suhteet ovat olleet tiiviit myös kulttuurialalla. Nykyisin taidemuseona toimiva Kadriorgin linna ja Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitseva ruotsalaisten Miikaelin kirkko kunnostettiin ruotsalaisella rahalla.

Julkaistu 6.10.2007, Turun Sanomat

Pieni ruotsalainen vähemmistö toivoo identiteettinsä vahvistuvan Virossa

Vironruotsalaisten kulttuurineuvoston vaalien järjestäjät toivovat, että kulttuurineuvosto vahvistaa tulevaisuudessa vironruotsalaisten identiteettiä ja asemaa Virossa.

Tallinnassa vironruotsalaisten keskuksen löytää vanhastakaupungista Rüütli-kadulta Niguliste-kirkon läheltä. Rootsi-Mihklin kirkon tiloissa toimivat myös ruotsalaisten kulttuuriyhdistys, vironruotsalaisten lasten leikkikoulu, Ruotsin kauppakamarin edustusto ja ruotsalainen kansankorkeakoulu.

Eniten uurnille sunnuntaina

Valtaosan vironruotsalaisista äänioikeutetuista toivotaan äänestävän sunnuntaina, kun huomattava osa vanhemmista vironruotsalaisista saapuu Rootsi-Mihklin kirkkoon jumalanpalvelukseen. Tallinnassa perjantaina ja lauantaina äänestämässä kävi vain vähän ihmisiä. Tallinnan ja Haapsalun lisäksi vironruotsalaiset saavat äänestää Tukholmassa.

- Tallinnassa on rekisteröity vain 164 äänioikeutettua, mutta tämä ei merkitse, että vironruotsalaisia ja heidän jälkeläisiään olisi täällä vain näin vähän, sanoo äänestyspaikalla vapaaehtoisesti työskentelevä 70-vuotias Iivi Tamm.

Tammin suvussa ruotsalaisjuuret ovat vuosisatoja vanhat.

- Isovanhempieni sukunimet olivat Söderman ja Palmkrona. Olen itse nimenomaan nyt vanhempana tuntenut enemmän tarvetta tutustua sukumme ruotsalaistaustaan. Äitinikin passiin oli vielä neuvostoaikana merkitty, että hän on etninen ruotsalainen. Minun sukupolveni sai jo koulussa täysin virolaisen kasvatuksen, ja kotonakin puhuttiin viroa. Lapsuudestani on silti jäänyt mieleen useita ruotsinkielisiä lastenrunoja. Olen aina liikuttunut, kun vironruotsalaisten lapset esittävät nyt samoja runoja eri tilaisuuksissa, Iivi Tamm lisää.

Virallinen johtoelin

- Toivomme, että 21 jäsenen kulttuurineuvosto, joka tulee toimimaan ruotsalaisten virallisen kulttuuriautonomian johtoelimenä, vahvistaa vironruotsalaisten identiteettiä ja että yhä useampi vironruotsalaisten jälkeläinen kiinnostuu sukunsa ruotsalaisesta taustasta, sanoo Virossa ruotsalaisten kulttuuriyhdistystä johtava Üile Kärk-Remes, joka toimii myös vaalikomitean puheenjohtajana.

- Olemme saaneet paljon tukea ja apua suomenruotsalaisilta. Erityisesti haluaisin kiittää yhteistyöstä ja tuesta turkulaisia, varsinkin Åbo Akademin henkilökuntaa.

- Kulttuuriautonomian saaminen edellyttää Virossa, että maassa asuu virallisesti vähintään 3 000 kyseisen kansanryhmän edustajaa. Satoja vuosia Virossa eläneet vironruotsalaiset ovat yksi niistä neljästä vanhasta vähemmistökansasta, joille valtio tarjosi kulttuuriautonomiaa jo 1925, kun Virossa hyväksyttiin laki vähemmistökansojen kulttuuriautonomiasta. Ruotsalaiset, joita oli silloin yli 10 000, eivät käyttäneet tarjousta hyväkseen vain siksi, että meillä oli jo ilman sitäkin kaikki lain takaamat edut - oma kulttuurielämä ja ruotsinkielinen koulutus vironruotsalaisten alueilla, Üile Kärk-Remes sanoo.

- Ennen puna-armeijan paluuta Viroon 1944 noin 7 500 vironruotsalaista pakeni tuhansien virolaisten kanssa Ruotsiin. Sen jälkeen, kun Viro sai itsenäisyyden takaisin, useat sodan aikana Ruotsiin paenneet vironruotsalaiset ovat saaneet Virossa takaisin sukunsa omaisuutta, ja useat ovat palanneet kesäksi tai pysyvästi Viroon.

- Oma kulttuuriautonomia auttaa parantamaan vironruotsalaisten asemaa yhteiskunnassa. Kulttuurineuvoston tehtävänä tulee olemaan muun muassa ruotsin kielen aseman vahvistaminen, ruotsinkielisten paikannimien käytön lisääminen ja vironruotsalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, Üile Kärk-Remes lisää.

ANNELI REIGAS

Julkaistu 4.2.2007, Turun Sanomat