Olen vuosien varrella huomannut, että monella Viron klassisen musiikin huipputekijällä on jokin erityinen side Suomeen ja sukulaiskansan kulttuuriin. Kun vuonna 1980 Yhdysvaltoihin muuttanut, maailmalla paljon myös suomalaista musiikkia johtanut kapellimestari Neeme Järvi juhli kaksi viikkoa sitten lauantaina Tallinnassa konserttilla 70. syntymäpäivänsä, paikalla oli koko Viron musiikkieliitti, myös säveltäjä Arvo Pärt. Konsertin huolella valittuun ohjelmaan kapellimestarit Neeme, Paavo ja Kristjan Järvi olivat luonnolisesti valinneet myös suomalaista sinfoniamusiikkia - Paavo Järvin johdolla Viron mieskuoro ja sinfoniaorkesteri esittivat Sibeliuksen Finlandian.
Saksassa ja Yhdysvalloissa samanaikaisesti kolmen orkesterin kapellimestarina toimiva Paavo Järvi saapui isänsä syntymäpäiväkonserttiin päivä Frankurtin konsertin jälkeen ja lähti jo seuravana päivänä harjoituksiin Pariisiin. Viime viikolla hänet nimitettiin myös Pariisin sinfoniaorkesterin Orchestre de Paris seuraavaksi kapellimestariksi. "Sääli, että Paavo Järvi kuulosta niin suomalaiselta, että pelkästään jo nimellään hän mainostaa myös Suomea," eräs kirjoittaja valitti viime viikolla virolaislehden nettisivuilla. Minusta tuntuu, että usean virolaisen muusikon mielestä sukulaiskansojemme kulttuurit ovatkin luonnolisesti meidän yhteinen rikkautemme, ja juuri siksi Kalevalan runot ja Sibelius ovat monille heistä yhtä rakkaita kuin Pärt, Tubin, Tüür ja virolaiseepos Kalevipoeg.
Anneli Reigas
Julkaistu 9.6.2007, TS
