Kymmenen vuoden yhteistyön tulos
ANNELI REIGASSillamäen radioaktiivisten teollisuusjätteiden kaatopaikka on kymmenen vuotta sitten käynnistettyjen kansainvälisten ponnistusten tuloksena vihdoin vaaraton.
Kaatopaikka on lopullisesti peitetty tiiviin ja pitävän kuoreen alle.
Koillis-Virossa Jöhvin kaupungissa järjestetään tiistaina ja keskiviikkona kansainvälinen konferenssi saneeraustöiden päättämisen yhteydessä. Saneerausta ovat rahoittaneet Euroopan unioni ja Pohjoismaat.
21 miljoonaa euroa vaatineiden töiden vetäjä, Viron entinen ympäristöministeri, nykyisin Ökosil-yritystä johtava Tõnis Kaasik sanoo, että Sillamäen radioaktiivisen teollisuusjätteen kaatopaikka oli vielä kymmenen vuotta sitten yksi Euroopan neljästä vaarallisimmasta radioaktiivisesta kaatopaikasta.
- Sillamäe on nykyisin täysin vaaraton kaupunki, ja kaikki mahdolliset sijoittajat ovat tervetulleita tänne, Kaasik vakuuttaa.
Sillamäen kaupungin huippusalainen tehdas ja sen kaatopaikka perustettiin vuonna 1948, kolme vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Kaatopaikka pidettiin salassa
Radioaktiivisen teollisuusjätteen kaatopaikka on 50 hehtaarin suuruinen. Se rakennettiin neuvostoviranomaisten käskystä aivan meren rantaan niin, että kaatopaikasta on lyhimmillään Itämereen väliä vain 30 metriä.
Neuvostoliitto aloitti uraanin rikastamisen Sillamäessä ensin alueen maaperästä löytyvästä alunaliuskeesta ja sittemmin pääasiallisesti Tshekkoslovakiasta ja Unkarista tuodusta rikkaammasta uraanimalmista.
Sillamäe oli lähes koko neuvostoajan suljettu kaupunki. Sen tehtaasta ei kerrottu julkisuudessa mitään.
Virolaiset kuulivat vaarallisesta, suoraan Moskovan alaisena toimivasta kaatopaikasta ensimmäisen kerran vasta vuoden 1989 talvella, kun asiasta kirjoitti Viron toiseksi suurin päivälehti Noorte Hääl. Lehti jatkoi tehtaan toiminnan käsittelyä useissa artikkeleissa kesään asti.
Ensimmäisen tiedon vaarallisesta kaatopaikasta antoi toimittajalle akateemikko Endel Lippmaa. Sillamäen tehtaan johto kiisti alussa syytökset kaatopaikan vaarallisuudesta ja väitti, ettei mitään radioaktiivista kaatopaikka edes ollut olemassa.
Sillamäen sairaalan johtava lääkäri Valeri Abramovitsh sanoo, ettei hänellä ole julkisia tilastoja siitä, onko radioaktiivinen kaatopaikka aiheuttanut paikkakuntalaisille terveysongelmia.
Sillamäessä asuu nykyisin 16 000 ihmistä. Heistä valtaosa on neuvostoaikana Venäjältä Viroon muuttaneita tai heidän jälkeläisiään.
Julkaistu 28.10.2008, Turun Sanomat
:o))) Ja se olin minä, joka kirjoitti ne Noorte Hääl lehden jutut vuonna 1989 - ja koko asiasta kirjoitin myös ensimmäisen artikkelin STT:lle toukokuussa 1989.
