Viron lisäksi 65 vuotta sitten tuhansia ihmisiä karkotettiin Siperiaan myös Latviasta ja Liettuasta.
Vuosien takaisia tapahtumia muisteltiin keskiviikkona Tallinnassa. Keskipäivällä alkaneeseen muistotilaisuuteen Harjumäellä osallistui Viron johdon ja karkotuksen uhreja edustavan Memento-liiton lisäksi myös Venäjän suurlähettiläs.
Tiistaina Viron kansalliskirjastossa järjestetyssä konferenssissa vuoden 1941 karkotuksista puhuivat Tarton yliopiston historiantutkijat ja useat muut Viron neuvostokautta tutkineet historioitsijat. Konferenssiin osallistui myös ihmisiä, jotka itse joutuivat 1941 aloittamaan matkan Siperiaan karjavaunuissa.
Entisiä ministereitä, poliiseja, upseereita
Viron valtion perustaman miehitysajan tutkimuslautakunnan varajohtajan Peep Varjun mukaan 14. kesäkuuta 1941 Virosta karkotettujen joukossa oli 25 ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä Viron hallituksissa, 421 poliisia, 300 armeijan upseeria ja 63 entistä kansanedustajaa, joista 26 ammuttiin pian Kirovin ja Sverdlovskin vankiloissa.
Varjun mukaan karkotettujen joukossa oli kolme tuhatta alaikäistä lasta ja 46 raskaana ollutta naista. Itsekin äidin vatsassa matkan Siperiaan aloittanut Varju syntyi jo Siperiassa ja jäi eloon, mutta menetti pian niin isänsä kuin äitinsäkin.
- On tärkeää muistaa, että neuvostoviranomaisten karkotusluettelossa ei ollut ainoastaan virolaisia, vaan myös satoja Virossa asuneita juutalaisia. Siperiaan karkotettiin 410 juutalaista eli 20 prosenttia Virossa asuneesta juutalaisvähemmistöstä, Varju kertoi konferenssipuheessaan.
Hänen mukaansa Neuvostoliiton hallitus ja kommunistisen puolueen keskuskomitea päättivät jo 14. toukokuuta 1941 Moskovassa, että karkotukset toimeenpannaan kaikissa Baltian maissa samanaikaisesti. Koko Baltiasta karkotettavien listalla oli 39 395 nimeä.
Vuoden 1941 suurkarkotusta seurasi vielä tuhoisampi karkotusoperaatio 25. maaliskuuta 1949, kun pelkästään Virosta karkotettiin Siperiaan yhden yön aikana yli 20 000 ihmistä. Niiden kahden karkotusoperaation lisäksi pidätettiin tai murhattiin muina aikoina vielä tuhansia ihmisiä.
Virolaisten karkotusta Siperiaan tutkivan Tarton yliopiston historioitsijan Aigi Rahi-Tammen mukaan karkotuksiin tarvittavaa apuväkeä saapui Venäjältä Viroon jo kesällä 1940, kun Viro liitettiin Neuvostoliittoon.
- Jo kesällä 1940 Viroon saapuivat ensimmäiset 300 NKVD:n eli Venäjän turvallisuuspoliisin virkailijaa Leningradista. Saman vuoden lokakuussa koko maassa alettiin koota listoja mahdollisista vihollisista. Listojen tekemistä johti heti miehityksen alkamisen jälkeen Tallinnaan saapunut NKVD:n upseeri Mihail Organov, Rahi-Tamm kertoi.
Hänen mukaansa listoja mahdollisista neuvostovallan vihollisista tehtiin eri tekijöiden mukaan - kaiken kaikkiaan ihmisiä kerättiin 27 eri listaan.
- Toukokuuksi 1941, kun työstä raportoitiin Moskovaan, listaan oli kerätty Virossa jo yli 38 000 nimeä, hän lisäsi.
Tietojen saanti Venäjältä tiukentunut
Mahdollisten vihollisten listoja laadittiin myös sodan jälkeen, ja 1960-luvulla listat vietiin Venäjälle. Arkistoista käy ilmi, että oma listansa oli esimerkiksi ihmistä, jotka olivat ennen sotaa toimineet ministereinä, olleet ministeriöiden huipputehtävissä, kuuluneet vapaehtoiseen puolustusliittoon, olleet yritysten johtokunnassa, mutta oma listansa oli myös virolaisista, jotka olivat taistelleet Suomen armeijassa.
Konferenssissa puhuneiden historioitsijoiden mukaan valtaosa karkotuslistoja koskevasta materiaalista saatiin Venäjältä heti Viron itsenäistymisen jälkeen 1991-1994, mutta sen jälkeen Venäjä rajoitti merkittävästi tutkijoiden pääsyä aihetta koskeviin asiakirjoihin.
ANNELI REIGAS
Julkaistu 15.6.2006, TS
